Koronasta ei pääse yli kolumnistikaan. Tätä kirjoittaessani Suomi on ollut kiinni jo parisen viikkoa. Ihmisiä lomautetaan, etätyötä suositaan, lapset ja nuoret opiskelevat kotonaan, myös muut kuin yli 70-vuotiaat pysyvät erossa kontakteista, liikkumisrajoitukset alkavat purra määräysten tultua lain tasoisiksi ja ravintolat laitetaan lopullisesti kiinni noutoasiakkaita lukuun ottamatta. Alkaa näyttää siltä, että kuulun jälleen kerran onnenhattukerhoon. Muutenkin kotikutoisia harrastuksia suosivana hyvin eläkkeellä toimeentulevana pääsen paljon helpommalla kuin valtaosa kansasta. Samoin pärjäävät poikamme ja heidän perheensä tämän yli, kunhan eivät sairastu.
Toimin valmiusyksikkö Karhun joukkueenjohtajana vuosina 1995–1997. Erityisesti seurasimme yksittäisten poliisimiesten käyttäytymistä tehtävillä. Joskus tuosta valikoidusta, testatusta ja hyväkuntoisesta porukasta joudutaan mies hyllyttämään syystä tai toisesta. Yleensä fyysisen vamman vuoksi. Harvoin pettää kantti. Näinkin voi käydä. Vakaa normaalisti hiljainen eturivin taistelija alkaa keikalla käyttäytyä vastoin tapojaan. Hän rupeaa esittämään useita erilaisia vaihtoehtoja, miten kannattaisi homma hoitaa vaiheessa, kun jo ollaan siirtymässä hyvin suunnitellusti toimintakynnykselle. Muodostaa näin kovan työturvallisuusriskin ja käsketään taakse reserviin.
Nyt paineen kasvaessa ilmoittautuvat neropatit neuvoineen ratkaisemaan koronan aiheuttaman kriisin. Neuvoilla, jotka taatusti on puntaroitu päättäjien keskuudessa sataan kertaan. Ministerien ja muiden vastuunkantajien sähköposteihin virtaa stressautuneiden ihmisten antamia juuri oikeita ohjeita. Sosiaalisesta mediasta puhumattakaan.
Veikko Huovinen kirjoitti hirtehishumoristisen kirjan ”Hamsterit” 1957. Kirja kuvaa sydämellisesti ja lämpimästi kahden miehen yltiöpäisestä varautumisesta talveen. Hamsterin ja alan kirjallisuuden ohjailemana alkaa hurja kampanja kaupungista perheineen muuttaneen Rurikin talouden turvaamiseksi. Hankitaan muun muassa turkisliivejä, honkapuuta, savustettuja lampaita, sianruhoja, sokerisäkkejä, erilaisia säilykkeitä ja kerätään ämpäritolkulla marjoja hilloten ne. Talven tuloa saadaan kirjassa odottaa, sillä loppusyksy vuoden vaihtumiseen asti muistuttaa meillä nyt koettua. Vedet välkkyivät vapaana vesisateessa. Huovinen kirjoitti onnellisen lopun. Hirmuisessa pakkasessa yli metristen hankien keskellä räiskyvän honkatulen ääressä istuvat onnelliset miehet takan tuntumassa hiestä märkinä turkisliiveissään järsien savustettua lammasta.
Otin kirjan hyllystäni ties kuinkahan monennen kerran luettavaksi viikonloppuna, jolloin suomalaiset sekosivat katsottuaan mallia maailmalta. Vielä katseluvaiheessa hommalle naureskeltiin; tuohon emme sorru. Mutta parin päivän päästä normaalit kansalaiset kantoivat kaupoista kaikki vessapaperit, hiivat, jauhot ja ruisleivät. Maassa, jossa hongat huminoivat ja vilja lainehtii. Paperikoneet laulavat tarvittaessa kolmessa vuorossa. Tiistaina hyllyt näyttivät täyttyneen muilta osin, säilykelihaa puuttui. Ainakin minun kantakaupassani Kampissa. Nyt on taas kaikkea riittävästi.
Tautitilanne näyttäytyi vielä perjantaina 13.3. Suomessa kohtalaisen rauhallisena eikä rajoituksia ollut isommin asetettu. 16.3. hallitus rajasi rankasti tavallista elämää. Jouduimme 10.3. hieman häpeillen peruuttamaan matkamme Fuengirolaan, minne meidän piti mennä ystäväpariskunnan vieraaksi viikoksi 16.3. alkaen. Virus vyöryi päälle erittäin kovalla vauhdilla ja ystävämme pääsivät onnekkaasti kotiin pari vuorokautta ennen ennakoitua lähtöpäiväämme. Puolet heidän lomastaan etelässä jäi pitämättä ja 16.3. partioivat poliisit ja sotilaat espanjalaisilla kaduilla valvomassa ulkonaliikkumiskiellon noudattamista. Meidän piti tulla pois maanantaina 23.3.2012, jolloin Espanjassa todettuja sairastuneita laskettiin 33 000 ja kuolleita yli 2000. HUS-alueella lähestyttiin tuolloin sairaslukua 500. Yksi iäkäs oli menehtynyt.
Sosiaalisessa mediassa pyörivät aihetta sivuavat videot naurattivat kerta kerralta vähemmän. Maaliskuun lopussa nuo luvut Espanjassa olivat: todetut noin 90 000/kuolleet noin 8000. HUS-alueella päivittäin varmistetut tapaukset eivät näytä muutamaan vuorokauteen lisääntyneen. Hyvä, jos Sydärin ilmestyessä tästä viikon päästä kehityskäyrät maassamme näyttävät suunnilleen samankaltaisilta.
Istuskelin edellä mainittuna perjantaina 13.3. rauhassa kotonani, kun sain mukavan puolen tunnin kestoisen puhelinsoiton. Eläköitynyt virkaveljeni ylikonstaapeli Jukka Hytönen soitti. Tiedän hänet ennen muuta kovaksi ammattilaiseksi poliisin hommaan. Mutta myös muun muassa armoitettuna juttu-, remontti-, kala- ja erämiehenä. Ylipäätään homma kuin homma käy. Jukka autteli minua talkoohengessä vuosi sitten Hietalahdenrantaan muuttaessamme monessa asiassa. Ystäväni aloitti juttelun tapansa mukaan kieli syvällä poskessa. Vasta lopetettuamme ymmärsin, että jos joku niin hän käyttäytyisi kuvaamallaan tavalla. Ehkä erilaisin eväin.
Mies oli juuri ajanut parvekkeemme ohi ja kertoi tarkkailleensa yläviistoon. Josko minä jo riutuisin keinutuolissani koronakaranteenissa hirmuisessa nälässä. Kerroin, että ei tässä terveenä kaupan yläkerrassa asuvana suurempaa hätää ole. Vessapaperiakin löytyy kaapista neljä rullaa vanhaa varastoa. Jukka pyysi minua soittamaan heti tilanteen ajauduttua hänen ennakoimaansa. Mies lupasi käydä pyytämässä minulle hauen tai kaksi. Sitten hän minulle ilmoitettuaan tuo kalan kadun puolelta hissiin ja laittaa sen matkustamaan viidenteen kerrokseen.
