Sunnuntaina on kirkossamme aiheena Hyvä Paimen.
Johanneksen evankeliumin viimeisessä luvussa Jeesus on valmistanut aterian opetuslapsilleen. Hiilivalkealla on paistumassa kalaa ja leipää.
Hän seuraa rannalla miesten uurastusta verkkojen ja veneen kanssa ja huutaa, onko teillä mitään syötävää. Kun he vastasivat, että ei ole, käski Jeesus heittää verkot toiselle puolelle venettä ja he saivat valtavan kalansaaliin.
Kun Pietari kuuli Johannekselta, että rannalla seisoi Jeesus, hyppäsi hän veteen joutuakseen ennen muita rannalle Mestarin luokse. Pietarilla oli varmasti valtava syyllisyyden taakka. Olihan hän kieltänyt vangitun Jeesuksen kolme kertaa.
Syötyään aterian, Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa: ”Rakastatko Sinä minua, olenko minä Sinulle tärkeä.” Ehkäpä aluksi oli helppo vastata: Rakastan toki, mutta raamattu kertoo, että kun Jeesus kolmannen kerran kysyi samaa asiaa, tuli Pietari murheelliseksi ja sanoi: ”Sinä tiedät kaikki, senkin, että olet minulle rakas. Jeesus antoi Pietarille valtavan tehtävän viedä evankelimia eteenpäin, ei kuitenkaan omassa voimassaan vaan hänen, Jeesuksen voimassa.
Jeesus on meidänkin paimenemme, johon saamme turvata ja luottaa tänäänkin ja joka päivä.
Virren 378 sanoin saamme pyytää tänäänkin: Kaitse Jeesus paimen hyvä, laumassasi minua. Eksyvä ja erehtyvä olen ilman Sinua. Luonasi saan turvan parhaan, auta etten koskaan harhaan läheltäsi joutuisi, laumastasi luopuisi.
Näin epidemian aikanakin hän antaa meille kaiken sen, mitä tarvitsemme. Virren viimeinen säkeistö sanookin: ”Jeesus tule turvakseni, Jeesus anna armosi. Anna rauha sielulleni, käännä minuun kasvosi. Johda, paimen, laumassasi sanallasi, sauvallasi. Kiitos olkoon Jeesuksen uskollisen paimenen. Aamen!”
Paula Eloranta
Pälkäneen seurakunnan lähetyssihteeri
