Matti Ahola aloitti harrastuksensa vuonna 1957 suurperhosten keräilyllä, muutaman vuoden päästä hän innostui myös pikkuperhosista. Sitten kuvaan tulivat mukaan toukkien preparointi ja kasvatus. Vuonna 1980 Matti kavensi toukkaharrastustaan vain yökkösperhosten toukkiin saksalaisen toukkaspesialistin Herbert Beckin ohjeiden mukaan ja keskittyi siitä lähtien eurooppalaisten yökkösten kasvatteluun ja niiden toukkien kuvaamiseen.
Seuraava kiinnostuksen kohde olivat paikallisfaunat. Vuonna 1982 ilmestyi selvitys Matin silloisen kotipaikkakunnan Hämeenkosken perhosista, tähän osallistuivat myös paikalliset perhosmiehet. Vuonna 2017 valmistui kartoitus Luopioisten perhosista perhoskavereiden Lauri Salosen ja Leimo Kankaan kanssa, mukana olivat myös Keijo Mattila ja Arto Tyrni. Nyt Matilla on meneillään materiaalin kerääminen Keski-Pohjanmaan perhosjuttua varten.
Matkoja perhosten perässä
– Haavin kanssa on tullut koluttua Suomi päästä päähän, Hankoniemeltä tuntureille. Myös Euroopassa olen ollut 17 maassa, eniten ehkä Venäjällä eli kuusi kertaa ja Espanjassa neljä kertaa. Näillä matkoilla olen kerännyt materiaalia tutkimista varten ja tavannut samanhenkistä porukkaa. Vastaavasti muutamia tuttuja on sitten käynyt Suomessa ja olen ollut heille oppaana, kertoo Matti Ahola.
Matkustelu onkin Matin mukaan ehdoton edellytys kattavan kokoelman saamiseksi. Paikallinen opastus on ollut tärkeää tiettyjen lajien löytämiseksi.
Luopioisista kotoisin olevasta Matti Aholasta kehittyi vuosien mittaan maailmanluokan perhostutkija ja huippuluokan toukkaspesialisti. Toukkien osalta tutkimus on ollut pääasiassa niiden kuvaamista ja tieteellisten artikkeleiden kirjoittamista alan kansainvälisiin julkaisuihin. Matti on selittänyt ja kuvannut tieteelle monia uusia lajeja, sekä toukkia että perhosia.
– Aikuisista perhosista katsotaan siipikuviot ja genitaalit eli sukuelimet, toukista kuviot, suuosat ja ketotaksia eli toukkien karvapeite. Lisäksi voidakseen olla varma lajista on toukkia kasvatettava munista lähtien, jolloin niiden tutkiminen on paljon hitaampaa ja työläämpää. Myös lajin ravintokasvit pitää tuntea, selvittää Matti Ahola työtään.
Paljon julkaisuja
Entomologi Matti Aholan päätyö on ollut vuosina 2005-11 työstetty kolmiosainen tieteellinen kirjasarja Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat (Larvae of Northern European Noctuidae). Tämä yhteensä lähes 2000 sivun kirjasarja sisältää lajikuvaukset, nimien synonyymit, kotelokuvaukset ja ravintokasvilistat sekä suuosapiirrokset. Toinen kirjoittaja Kimmo Silvonen on kirjoittanut kirjasarjaan elintapatiedot sekä kuvannut ja valinnut kuva-aineiston sekä suunnitellut kuvataulut.
Matti Ahola on julkaissut runsaasti muitakin perhosiin liittyviä julkaisuja. Ahola on jäsen Tampereen Hyönteistutkijain Seurassa, Suomen Perhostutkijain Seurassa, Suomen Hyönteistieteellisessä Seurassa, Föreningenissä (Tanska), SEL:ssä (Europa) ja SHILAP:ssä (Espanja).
Lustehitukoi on edelleen harvinaisin Matti Aholan löytämä perhonen
Matti Ahola kertoo perhosharrastuksestaan:
”Harrastukseni alussa kaikki suuret ja kauniit perhoset olivat tietenkin mahtava juttu. Ensimmäiset perhoseni talletin vuonna 1957, kun oppikoulussa kasvienkeruu voitiin vaihtaa perhosiin. Alkuun keräilin vain suurperhosia, mutta 1960-luvulta talletin myös pikkuperhosia. Mieleeni on jäänyt noilta vuosilta tummaverkkoperhonen, jonka tapasin vuonna 1958 pienen Saarijärvi-nimisen lammen rannalta. Laji asui paikalla monta vuotta ja tapasin sen viimeksi vuonna 1965. Mutta sitten se jostain syystä hävisi ja on nykyään Hämeessä hyvin harvinainen. Joitakin yksilöitä on edelleen kokoelmassani.
Innostuin perhosten toukkavaiheista, kun vuonna 1969 olin yhdessä Jaakko K. Kankaan ja Erkki Peltosen kanssa retkellä Torniossa. Erkki oli Suomen paras toukkatutkija. Hankin toukkien preparoimisvehkeet ja olen sen jälkeen tutkiskellut etupäässä juuri tätä perhosten toukkavaihetta. Kokonaan uuteen lajiin osuin kesällä 1971, kun vietin perheeni kanssa kesää kotitilallamme Koivurinteellä, Kantolan kylässä lähellä Kyynärön rajaa. Valopyydys oli toiminnassa joka yö. Pyydykseen osui laji, jota en tuntenut. Se osoittautui pieneksi lustehitukoiksi, jonka professori Max von Schantz määritti seuraava syksynä. Se oli tuolloin kokonaan uusi laji Suomessa. Lajia on tavattu sittemmin muualtakin, mutta se on edelleen maassamme harvinainen. Myöhemmin onnistuin myös kasvattamaan lajin toukasta.
1980-luvulla aloin kirjoitella toukkakuvauksia alan julkaisuihin ja samalla harrastuksestani alkoi tulla kansainvälisempää. Ensimmäisen ulkomaanmatkani tein kaverini Leo Kohosen kanssa 1982 Espanjaan, jossa kerättiin perhosia kolme viikkoa kesäkuussa ja tavattiin paikallisia perhosmiehiä. Sittemmin on tullut käytyä haavin kanssa 17 Euroopan maassa, kauemmas en ole vielä ehtinyt.
Perhosten myötä olen saanut ystäviä ympäri maapalloa. Kirjeenvaihtokavereita harrastukseni tiimoilta minulla on ollut parhaimmillaan yli 200 Vladivostokia, Japania ja Kanadaa myöten. Olen myös käynyt paikoissa, jonne en muuten olisi päässyt tai mennyt. Harrastus on täyttänyt minun elämäni.”
Paljonko eri perhoslajeja on maailmassa ja meillä Suomessa?
– Maailmassa on yli 100 000 perhoslajia, tarkkaa lukua en tiedä. Suomessa lajeja on hiukan yli 2600. Pirkanmaan tilannetta en nyt tarkalleen tiedä, mutta arvioni on, että yli 1500 lajia joka tapauksessa.
Mikä tekee Luopioisista hyvän perhosseurantapaikan?
– Luopioisista on löydetty jo yli 1200 lajia. Sijainti Suomessa on kohtuullisen hyvä kasvillisuuden puolesta. Vain merenrantakasvit puuttuvat.
Montako perhosta aloittelija voisi löytää helposti?
– Aloittelija voisi Luopioisissa löytää helposti muutaman sata lajia riippuen harrastajan aktiivisuudesta.
Milloin perhosia voi löytää?
– Perhoset ovat pääsääntöisesti liikkeellä huhtikuun lopusta lokakuulle asti lajista riippuen. Useimmat lajit ovat yö- tai hämäräaktiivisia, joten joitakin välineitä tarvitaan yöperhosten havaitsemiseksi.
Missä perhoset ovat talvet?
– Talvehtimiseen perhoset ovat kehittäneet erilaisia strategiota. Osa lajeista talvehtii munana, osa toukkana, osa kotelossa ja pieni osa talvehtii aikuisina perhosina. Munat ovat talven siinä, minne ne on munittu, muut kehitysvaiheet pyrkivät talveksi lumen alle. Aikuisia perhosia voi tavata talvehtimassa esimerkiksi kellareissa.
Millainen perhoskesä 2020 on meille nyt tulossa?
– Jää nähtäväksi. Sään ennustaminen on nykyään hyvin hankalaa vaihtuvien olosuhteiden takia.
Miksi toivoisit perhosharrastuksen lisääntyvän?
– Luonnossa liikkuminen mistä syystä tahansa on hyväksi. Perhosharrastus on hyvä syy lähteä ulos. Samalla voi tuottaa tietoa paikallisista perhosista.
Mikä on harrastajatutkimuksen merkitys koko perhostieteelle?
– Harrastajat tuottavat korvaamatonta paikallista tietoa perhosten esiintymisestä. Sitä tietoa on muuten vaikea saada.
Mistä ovat tulleet perhosten suomalaiset nimet?
– Jokaisella suomalaisella perhosella on suomenkielinen nimi. Nimistöä ylläpitää Helsingin yliopisto, ja nimet ovat nykyään verkossa laji.fi-nimisessä tiedostossa. Nimi kertoo aina jotakin perhosesta.
Mistä tulee nimi esimerkiksi ruusuruohokätkökääriäinen?
– Se on saanut nimensä siitä, että sen toukka elää ruusuruoholla.
Miksi perhoset tarvitsevat tiettyjä kasveja?
– Monet perhoset ovat monofageja eli niiden toukat elävät vain tietyllä kasvilajilla. Jotkut perhoset ovat oligofageja eli niiden toukat elävät muutamalla kasvilajilla. Monet perhoset ovat taas polyfageja eli niiden toukat voivat syödä hyvinkin monenlaisia kasveja.
Riippuuko ihmiskunnan tulevaisuus jotenkin myös hyönteisistä ja perhosista?
– Ihmisten tulevaisuus ei ehkä riipu pelkästään perhosista, vaikka ihmisen kannalta perhosilla onkin merkitystä muun muassa pölyttäjinä.
Kun harrastaa perhosia pitkään, voiko lajien esiintymisistä tehdä päätelmiä esimerkiksi luonnon tilasta?
– Voi, ja myös ilmaston lämpiämisestä. Esimerkiksi monet lajit leviävät nykyään pohjoiseen päin. Luopioisistakin on löytynyt lajeja, joita aikaisemmin on tavattu vain etelärannikolla tai Ahvenanmaalla. Esimerkiksi sulkamittari on tällainen.
Ajat ovat muuttuneet. Onko perhosten kerääminen eettisesti oikein vai pitäisikö luontoa tässäkin kohden säästää ja kerätä perhostietoa esimerkiksi valokuvaamalla?
– Nykyään on harrastukseen tullut valokuvaus, joka on uusien laitteiden takia yleistynyt. Valokuvaamalla voi kerätä tietoja lajeista, mutta hyväkään kuva ei kerro kaikkea ja myös perhosten tallettamista edelleen tarvitaan. Mutta harrastaa voi myös valokuvaamalla.
Useat perhoset ovat kauniita. Miksi joukossa on kovin vaatimattomankin värisiä?
– Päiväaktiiviset perhoset ovat usein värikkäitä. Yöllä liikkuvilla puolestaan väritys on usein suojaväri petoja vastaan. Väritys voi myös varoittaa lajin myrkyllisyydestä.
Terttu Tuominen
