Luopioisten kylien värikäs historia kansissa – voimamies Kelkan Simosta aina korttirinkien hämärään, mutta työntäyteiseen elämään

Kyläelämää Luopioisissa -kirja avaa rikkaan katsauksen Kyynärön, Ämmätsän ja Vahdermetsän kylien historiaan.

Kyynärö, Ämmätsä ja Vahdermetsä -kirja ilmestyi huhtikuun puolivälissä. Se esittelee näiden Luopioisten kylien taloja ja niiden asukkaita aina 1600-luvulta nykypäivään. Oili Valkama, Anneli Mattila ja Kari Laine alkoivat toden teolla kolme vuotta sitten koota tietoja yhteen. Työnjako muovautui hyvin. Annelilla oli sadoittain A4-vihkoja, joihin hän oli käsin kirjoittanut tietoja ylös. Oililla aineistoa oli ainakin yhtä paljon. Kari hoiti toimittamisen ja taiton kirjaksi. Kirja on painettu Tampereella Hermeksessä.

– Onhan tässä taustalla vuosien, vuosikymmentenkin keruutyö. Olemme koonneet tietoja yhteen ja täydennelleet matkan varrella, Kari Laine sanoo.

Kolmikko kuuluu Sydän-Hämeen sukututkijoihin, ja heillä kaikilla juuret ovat kyseisissä kylissä. Kirja on kiinnostava sellaiselle, jolla on kiinnekohtia kyliin ja niissä asuneisiin ihmisiin. Kirja on hyvä yhteenveto lähihistoriasta. Sitä voi myös käyttää oppaana seutuun tutustumisessa. Lukuisat kartat auttavat suunnistamisessa.

Tietojen tarkkuus vaihtelee

– Pääosa kirjassa on kylien asukkailla ja heidän asuinpaikoillaan. Elämää kuvataan kertomusten ja tapahtumien kautta. Oma osansa on työnteolla, harrastuksilla, yhdistyksillä ja koululla. Mukaan mahtuu myös henkilöitä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet ihmisten mieliin.

Kirjassa on neljä lukua. Ensimmäisessä luvussa käsitellään kylien muodostamaa kokonaisuutta ja kylille yhteisiä asioita. Seuraavissa kolmessa luvussa esitellään kunkin kylän talot ja niiden asukkaat.

Toisista taloista ja niiden asukkaista on hyvinkin yksityiskohtaista tietoa, toisista taas ei ole muuta kuin perimätieto jo hävinneen rakennuksen paikasta. Henkilötiedoissa on nimien lisäksi ajankohdat, milloin kyseinen henkilö on elänyt.

– Näin haluamme auttaa alkuun heitä, joita kiinnostaa omien sukujuuriensa selvittäminen.

Koska kirjoittajat ovat jo yli 70-vuotiaita, he haluavat jakaa tietonsa muidenkin käyttöön, ettei arvokas tieto häviä.

Kesäasukkaita väestön tilalle

Yhteinen nimittäjä kaikille kolmelle kylälle on autioituminen. Vielä 1960-luvulla kylät olivat hyvin vireitä, oli kauppaa, postia, poliisikin. Esimerkiksi Ämmätsässä oli tuolloin asukkaita 200–300, kun heitä nyt on noin 30. Kaupungistuminen on vienyt väen kylistä, mutta kesämökkien määrä alueella on noin 300. Kesäasukkaat elävöittävät näin muuten tyhjenneitä kyliä.

– Tämähän on yleismaailmallinen ilmiö. Kylissä on hankala asua, kun palvelut ovat kaukana. Rautajärven koulukin loppuu.

Kirjaa saa ostaa kaikilta kolmelta tekijältä. Kirjan tukisivujen nettisoite on kyynaro.wordpress.com. Sellainen toive jatkoa ajatellen on, että jos jollakulla on kuvia ihmisistä työssään, niitä otetaan mielellään vastaan – samaten tarinoita ja kertomuksia. Työkuvia on kirjassa vähän, sillä kuvat ovat enimmäkseen potretteja ja kuvia tapahtumista. Kari Laine on luonut niin sanotun korjaussivuston, jonne voi lisätä kaikenlaista.

– Luopioisten historiakirjakin, joka kattaa vuodet 1868–2006, on jossain vaiheessa tuloillaan, vastaa Kari Laine salaperäisesti.

Hän myöntää, että lähihistorian tutkiminen pitää mielen varsin vireänä.

Kyläelämää Luopioisissa -kirja avaa rikkaan katsauksen Kyynärön, Ämmätsän ja Vahdermetsän kylien historiaan.

Kirjassa sanottua:

  • Kyynäröä on pidetty autoilijoiden kylänä. Säännöllinen linja-autoliikenne Hämeenlinnaan ja Tampereelle alkoi 1920-luvun lopulla. Edelleen toimivista yrityksistä Luopioisten Linja oy on kuljettanut matkustajia vuodesta 1945 lähtien. Antti Raution, Kalle Laineen ja Valtteri Kankaanpään jälkipolvilla on liikenteessä useita kuorma-autoyhdistelmiä.
  • Kyynäröllä oli 1900-luvulla kauppoja ja kahviloita, joita käyttivät myös Ämmätsän ja Vahdermetsän kylät. Kauppoja oli ajoittain kaksin kappalein. Ämmätsässä Kalle Leppälahti oli kauppiaana 40 vuotta.
  • Korttipeliä oli vaikka missä Kyynäröllä. Ämmätsän tienhaarasta lähti jo ne peliplatsit. Kyynärön kaupan ja Virtasen kioskin välissä oli suosittu pelipaikka.
  • Harvinaisen väkevä mies oli talollisen poika Simo Eerikin poika Simola Vahdermetsän eli Kelkan kylästä. Kirjassa kerrotaan Kelkan Simon edesottamuksista 1800-luvun alkupuolelta; miten hän muun muassa kantoi varsan kotiin ja teki karhulle loukon, jonne itsekin joutui.

Kommentointi on suljettu.