Kompostin sielunhoito – paras paikka kompostille on puolivarjoinen nurkkaus

09.05.2020 09:12

Komposti on maailman ydin. Sen kautta elämä virtaa sinun suoniisi. Kompostin tehtävä on tärkein tehtävä – juttu, joka täytyy ymmärtää. Mutta sitä ei enää kerrota meille koulussa. Eikä paljon muuallakaan. Se on kohta harvojen salaista salaisempaa.

Nyt sinun täytyy turvautua kaikkeen keinotekoiseen pysyäksesi hengissä. Syöt leipää, joka on kasvatettu keinotekoisella, tavallaan kuolleella jauheella, joka käytännön syistä on rakeistettu. Perunat on ahdettu täyteen typpeä ja niistä tulee vetisiä möllyköitä. Voivottelet kaupassa valikoimien runsautta ja samalla huonoutta. Mutta jos pysähdyt miettimään, mistä se johtuu, tulet pian pohdintaan, että jos minä, minä itse. Mutta mistä se lähtee. Kaikki lähtee alkuun kompostista. Kompostin perustaminen ja hoitaminen onkin sitten eri juttu.

Kompostin lisäksi puutarhassa ahertava tarvitsee usein lisämultaa penkkeihinsä tai taimikasvatukseen. Usein olen harmitellut, kun näissä puutarhamyymälöissä, joita tuntuu olevan lähes jokaisessa tienristeyksessä, ei ole tarjolla oikeaa multaa. Siis kompostoinnilla tehtyä multaa. Sitä ei löydy hakemallakaan. Kaikessa on perusaineena ja ainakin yhtenä ainesosana turvetta. Nyt kun viimeiset suot tulisi säästää ja säilyttää luulisi kaupallisten toimijoiden pikkuhiljaa heräävän. Soita ei enää pidä jyrsiä kukkapurkkien aineosaksi tai lämpövoimaloiden tarpeisiin. Olkoot suot soina ja lintujen pesimäpaikkoina. Siis tarjotkaa tarvitsijoille kompostoitua kunnon multaa, ei mitään ravinnelisättyä höttöä.

Kompostin osaamme kuitenkin tehdä omiin tarpeisiimme. Paras paikka kompostille olisi jokin puolivarjoinen nurkkaus, jossa se ei ole muun toiminnan esteenä. Toisaalta pihan viimeiseen nurkkaukseen sitä ei kannata sijoittaa. Yhtä hyvin se jököttää kasvimaan tuntumassa, jolloin syntyvät kasvijätteet on helppo siihen kärrätä. Kasvijätteitä varten kelpaa aivan hyvin laudoista tehty kehikko.

Toisaalta kompostiin ei pidä lykätä ihan mitä tahansa. Parasta ovat erilaiset kasvijätteet, kuten kaikki lanttujen naatit ja kaalien ylimääräiset lehdet sekä tietysti pihasta haravoidut lehdet. Ruokataloudesta jäävät ylimäärät on parasta kompostoida erikseen, omassa suljetussa kehikossa, johon eivät hiiret ja muut jyrsijät pääse käsiksi. Muuten supit ja ketut pyörivät talvikauden pihassa.

Pentti Linkola perunankylvössä kesäkuun alussa vuonna 2010.

Kompostia voi hyvin verrata vaikka vanhaan metsään, joka on saanut rauhassa lahottaa omat vuotuiset jätteensä, kaatuneet rungot ja kaikki puiden varisseet lehdet. Kompostiin voi pistää maatumaan myös kalanperkeet, joita näin keväisin aina kertyy.

Kompostien on annettava muhia riittävän pitkään, yleensä vähintään pari vuotta. Pelkkä lehtikomposti voi maatua riittävästi jo vuodessa, jos se on tarpeeksi ilmava ja kosteutta on sopivasti. Jos komposti uhkaa kuivua liikaa sitä voi kastella sadevedellä, jota on tietysti otettu tynnyreihin talteen. Nokkosvedellä kastelu silloin tällöin saa kompostin kihisemään ja maatuminen lähtee hyvin käyntiin, mikrobit ovat mielissään. Joskus lehtikomposti voi tiivistyä liiaksi eikä maatuminen edisty. Etenkin vaahteran lehdet ovat huonoja, siis hitaita, maatumaan. Silloin kompostin ilmavuuden varmistamiseksi siihen kannattaa välillä ripotella jotain karkeampaa ainesta kuten pieniä risuja, sahanpurua tai muuta helposti maatuvaa. Puun tuhkaa kompostiin ei pidä laittaa ainakaan suuria määriä. Tuhka syö kompostista tärkeän typen ja maatumisesta huolehtivat eliöt eivät siitä pidä.

Tavallinen komposti, jossa on muhimassa puiden lehtiä ja muuta kasviainesta, voidaan jättää avoimeksi. Sateet huolehtivat tarpeellisesta kastelusta ja ylimääräiset vedet valuvat pois. Kompostin tilaa on silti tarpeen tarkailla aika ajoin ja käännellä sitä joskus talikolla ilmavuuden varmistamiseksi. Lämpöisillä ilmoilla hajoaminen alkaa yllättävän nopeasti ja kohta siihen ilmestyvät ensimmäiset ötökät ja madot kompostia hoitamaan.