Elämme suuren hämmennyksen aikaa. Ja kun maailmankirjat ovat sekaisin, niin kääntyy yksilö ja kansakunta sisäänpäin. Etsii turvaa omasta itsestään ja vaikutteistaan. Sisäänpäin käpertymisessä voi toki olla siemen uuteen ja parempaan. Ihminen voi tutkia itseään, miettiä elämän perusasioita, löytää uusia voimia ja uskoa, että ”pienikin” pystyy tässä maailmassa tekemään jotakin. Voi syntyä pieniä projekteja arjen ideologiaa ja yhteiskunnan kaiken kattavaa ja välillä tukahduttavaakin syliä. Tästä on ajassamme ilahduttavaa kyllä merkkejä etenkin nuorten osalta.
Kansakunta voi myös suuren murroksen ja vaikeuksien keskellä hakea uudelleen omaa identiteettiään, tutkistella mikä sille ja koko ihmiskunnalle on ensiarvoista ja mikä vähemmän tärkeää. Mutta voi olla myös suuri vaara, että mystismi, egoismi ja kyynismi saavat jalansijaa. Että välinpitämättömyys kasvaa ja kiihkonationalismi nousee. Kansakunta välittää vain itsestään ja unohtaa maailman vähäosaiset ja nälkää näkevät. Tästäkin on valitettavasti ajassa merkkejä meilläkin Suomessa.
Marja Mäkinen
Pälkäne
