Kesäkirje Marseillesta Pälkäneelle – koronakaranteenia ja etätöitä

24.05.2020 11:33

Seija Frears on Pälkäneen seurakunnan nimikkolähetti.

Koronakaranteeni jatkui vauhdikkaasti Marseillessa huhtikuussa, kun talon numero 45 eläinlauma lisääntyi pienellä yorkshirenterrierillä nimeltä Bugi. Vuohi Bellone kalisteli sille alkuun sarviaan, joten pikku terrieri oppi pian pitämään puoliaan ja haukkumaan vastaukseksi. Lisäksi beagle-koira Jesper ja Bugi liittoutuivat ajamaan Bellonea takaa, niin että karvat lensivät ja terassin kivet lentelivät. Tasaisin väliajoin on aselepoa ja sitten taas lisätään vauhtia. Bugin perheen poika on vaikeasti vammainen, eikä perhe pystynyt ulkoiluttamaan koiraa, sillä he pelkäsivät virustartuntaa ulkoilutusten seurauksena. Bugin ja Jesperin kävelytykset aamuin illoin ovat kuitenkin olleet minulle vain suuri ilo, että pääsen liikkeelle ja haukkaamaan happea naapuruston pikkukaduille, sillä metsään emme ole päässeet enää pitkään aikaan.

Toukokuun puolivälissä ruokakauppaan pääsi vihdoin jonottamatta puolta tuntia. Ranskan avautuminen on hidasta. Lentoliikenne tuntuu olevan pysähdyksissä heinäkuulle saakka. Jotkut koulut ovat sitä vastoin avanneet ovensa. Joukkoliikennevälineissä kasvosuojukset ovat pakolliset. Varoen ihmiset voivat taas tavata toisiaan.

Kaikki Cafe Clubin paperit ja ohjelmat on nyt päivitetty ja siirretty muistitikuille, jotta muutkin vapaaehtoiset voisivat alkaa käyttää niitä. Päivittäminen vaati paljon työtä ja keskittymistä, tietysti koronatauko oli suureksi avuksi ja ilman sitä koko työ olisi ollut haasteellisempaa. Alkuvuodesta afrikkalainen opiskelijamme Komi, joka on kotoisin Togosta, lähetti sähköpostissa ehdotuksen klubin logoksi : (sanat ovat suomeksi) Toimintaa, Elämää, Rakkautta. Minusta olisi kiva laittaa vielä kartion ulkopuolelle kullekin sivulle sanat: Cafe Club, Marseille, étudiants (opiskelijat), internationaux (ulkomaalaiset). Komi kertoo seuraavassa, miksi hän valitsi juuri nämä sanat kuvaamaan klubia: ”Minua inspiroi tämä nimi sen toiminnan kautta jota (sinä, Michele ja muut…) johdatte klubissa sen perustamisesta tähän päivään asti…Te annatte meille uuden elämän tietämättänne. Henkilökohtaisesti olen löytänyt uuden tuulahduksen sen jälkeen, kun tulin ensimmäisen kerran Cafe Clubiin. Kiitos teille rakkaudestanne.”

Oli tosi mukavaa lukea tämä rohkaiseva palaute yhdeltä nuorelta opiskelijaltamme, jonka elämään Cafe Club -ryhmä on vaikuttanut myönteisesti. Koronatauon aikana olen lähettänyt opiskelijoille säännöllisesti postia siitä, missä Marseillessa on saatavana ruoka- ja muuta apua. Viime kuukausina olen lähettänyt sähköpostilla myös joitakin sananlaskuja, jotka voivat antaa uutta ajattelemisen aihetta. Sain yllättävästi vastauspostia, kun kirjoitin skandinaavisen sanonnan: ”Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu murhe on puolet murheesta.” Monet eivät tunteneet tätä sanontaa ollenkaan. Lisaksi olen soittanut useammalle Cafe Club -ryhmän osanottajalle säännöllisesti kysyäkseni kuulumisia tai ohjatakseni hakemaan ruoka-apua.

Ranskan ja Marseillen tiukasta eristäytymispolitiikasta johtuen emme voi todennäköisesti jatkaa klubi-iltoja ennen kuin syksyllä. Koronatauolla olemme amerikkalaisen Maryn kanssa uudistaneet Marhabin teini-ikäisten englannin opetuksen koko vuodeksi. Vuoden ohjelma sisältää 39 lyhennettyä ja helppolukuista Raamatun kertomusta ja niihin liittyvät sarjakuvamaiset piirrokset, jotka auttavat tekstinymmärtämisessä. Kertomusten ja kuvien kautta opetamme englantia. Toivon myös, että tulevaisuudessa ehkä jo tänä syksynä, voisimme aloittaa uuden englannin keskusteluryhmän ennen Cafe Club -iltaa käyttäen samaa materiaalia.

Anne-Clairen, vuokraemännän, kanssa olemme tehneet viime kuukausina paljon puutarhatöitä sekä maalanneet talon ikkunaluukkuja vaalean sinisiksi. Melkein kaikki ikkunaluukut (5 ikkunaa =10 luukkua) ja kaksi ovea on nyt maalattu kertaalleen, joten projekti jatkuu vielä kesäkuussa. Anne-Claire valmisti pari kasinukkea koronatauon alussa ja pyysi minua tekemään kanssaan pikku videoita Confinetti’n (=Anne-Claire) ja Coronuksen (=minä) seikkailuista karanteenin aikana seurakuntansa pyhäkoululaisille. Olemme ahertaneet hänen sekä lastenlasten kanssa jo lähes 10 pikku seikkailua, joista pikku katselijat ovat ilahtuneet, ja olemme saaneet rohkaisevaa postia, että jatkaisimme esitysten tekemistä. Seikkailujen aiheet ovat olleet muun muassa hyvistä hedelmistä elämässämme, Jumalan rakkaudesta, pelosta ja avaimesta joka avaa pelon lukon, hymystä, puutarhanhoidosta, aarteesta…

Keväällä emme ole syöneet Jahnsonin kiusausta, mutta vuohi Bellonella on ollut suuria kiusauksia. Naapurin puolella oleva, viime vuonna juuresta saakka katkaistu, viikunapuu on alkanut kasvaa pitkiaäoksia ja herkullisia lehtiä. Bellone-raukka ei voinut vastustaa kiusausta ja pisti päänsä verkkoaidan raosta naapurin puolelle syödäkseen ihania tuoreita lehtiä. Jonkin ajan kuluttua kuulin surkeaa määkimistä. Bellone ei saanut vedettyä päätään takaisin, sillä pitkät sarvet ottivat kiinni verkkoaidan silmuihin. Onneksi tein töitä kotona tietokoneella ja sain sen vapaaksi sekä aukon tukittua. Toisen kerran kuulin taas määkimistä ja ihmettelin, mitä nyt oli tapahtunut. Bellone oli jälleen kerran ollut aidalla kurkkimassa naapurin puolelle ja oli tällä kertaa jäänyt valjaistaan kiinni aidan seipääseen. Lopulta Anne-Clairen kanssa laitoimme uuden säleaidan, entisten aitojen lisäksi, joka erottaa Bellonen kiusauksista ja vaaroista!

Reilu kuukausi sitten saimme pidettyä Frearsin perheen ”conference callin” eli me kaikki neljä olimme samaan aikaan Facebookin Messengerin kautta linjalla: Andrew Yorkista, Matthew Lontoosta, Daniel Uudesta-Seelannista ja minä Ranskasta. Uudessa-Seelannissa oli lauantaiaamu kello 8, Englannissa perjantai-ilta kello 21 ja Ranskassa kello oli jo 22. Olipa hauskaa nähdä jokainen ja kuulla kaikkien kokemuksia elämästä ja koronasta. Dan tekee tärkeäksi luokiteltua työtä ja on ollut töissä joka päivä, Matthew oli ollut lomautettuna jonkin viikon. Nyt hän on jo alkanut työnteon kokoaikaisesti. Andrewlla ei ollut koiria hoidossa. Kaikki jaksoimme hyvin, mikä oli suuri kiitoksen aihe.

Peter Greig, joka on erään rukousliikkeen perustaja Guildgordissa, Englannissa, kirjoitti oheisen rukouksen: ”Kaikki me, jotka peittämättömin kasvoin, katsomme Herran kirkkautta muutumme enentyvästi hänen kuvansa kaltaisiksi.”’ 2 Kor3.18 (vapaa käännös englannista)

‘”Pojasta säteilee Jumalan kirkkaus: hänestä kuvastuu Jumalan todellisuus.’’ Hb 1.3a (Nykysuomeksi 1972)

” ­– Herra kiitos, että loit minut. Olen todella kiitollinen elämästä, jonka olet minulle antanut kaikkine sen ylä- ja alamäkineen. Kuitenkin olen eniten kiitollinen siitä, että jatkat luomistyötäsi minussa, muuttaen minua kuvasi kaltaiseksi päivästä päivään. Olen sinun työsi alla oleva ihminen. Auta minua tänään rentoutumaan sinun rakkautesi todellisuudessa. Tietäen, että on OK ettei ole OK. Avatakseni jälleen nyrkissä olevat käteni ottamaan vastaan sinun armosi lahjat. Kiitos, että uskot minuun, tavalla joka on paljon enemmän kuin minä uskon kumpaankaan meistä. Joskus toivon, ettet luottaisi minuun niin paljon. Nyt kun tänään kiinnitän huomioni sinuun, heijastakoon kasvoni hiukan sinun kirkkauttasi. Auta minua hymyilemään enemmän. Kuuntelemaan paremmin. Olemaan täydellisesti ja kokonaan läsnä muille koska sinä olet läsnä minussa. Amen.’’

Andrewn pitäisi tulla kesäkuussa Marseilleen, jos se onnistuu. Tarkoitukseni on ollut tulla Suomeen kesällä, heinäkuussa, mutta nyt ei ole varmaa onko se mahdollista ja onko lentoja. Jos ei ole lentoja Suomeen, palaan Englantiin kun lentoliikenne sujuu paremmin. Tarkoituksemme on jatkaa klubi-iltoja Marseillessa syksyllä normaalisti, jos mahdollista, 11. syyskuuta lahtien.

Suuri kiitos esirukouksista. Oikein hyvää kesää ja lomaa. Rakkain terveisin

Seija Marseillesta, Andrew Yorkista, Matthew Lontoosta ja Daniel Wellingtonista

Seija Frears on Pälkäneen seurakunnan nimikkolähetti