Leppäkertut, nämä viehättävät kovakuoriaiset, herättävät usein pohdittavaa ja saavat sympatioita osakseen. Lehden lähettämässä kysymyksessä pohdittiin niiden joukkoesiintymistä koristepensaiden alla.
Leppäkertut talvehtivat aikuisina ja hakeutuvat syksyllä kylmältä suojaan karikkeen sekaan, esimerkiksi juuri koristepensaiden alle, varsinkin, jos sinne on levitetty kuoriketta. Tällöin kerttuja voi olla samalla paikalla runsaastikin. On laskettu, että leppäkerttujen vaelluksen aikana niitä voi olla tuhansia pienellä alueella. Näin keväällä, kun kertut heräilevät telvihorroksesta, niin niitä voi nähdä useammin kuin myöhemmin kesällä.
Nimi ”leppäkerttu” on yleisnimitys yli 60 suomalaiselle lajille, joilla jokaisella on oma nimensä. Yleensä, kun puhutaan leppäkertusta, tarkoitetaan seitsenpistepirkkoa, joka on lajeista yleisin. Se on yleisin luonnossa ja puutarhassa oleileva leppäkerttulaji. Tämä kuoriainen on Suomen kansallishyönteinen ja sen kuvaa on usein käytetty erilaisissa symboleissa ja tuotemerkeissä, koska lähes kaikki sen tuntevat. Sillä on myös paljon kansanomaisia nimityksiä. Sitä on kutsuttu Jumalan sanansaattajaksi, avaimenvartijaksi, Neitsyt Maarian suruksi ja iloksi, onnentuojaksi.
Miten sitten leppäkertut liittyvät kasveihin? Tämä hellyttävä hyönteinen on todellisuudessa peto. Se syö toisia eläimiä, lähinnä kirvoja. Elämänsä aikana seitsenpistepirkko saattaa popsia jopa 5000 kirvaa. Ei siis ole yhtään ihme, että puutarhat suosivat näitä hyönteisiä. Muistan joskus 70-luvulla, kuinka lapsia kannustettiin keräämään kerttuja ja toimittamaan niitä kasvihuoneisiin. Jokaisesta kertusta sai vähän rahaa. Tämä on biologista torjuntaa. Kirvojen poistoon ei tarvitse käyttää myrkkyjä. Leppäkerttu on siis hyödyllinen eläin myös kasveille. Kirvat näivettävät kasvin imemällä siitä nesteitä. Kun kuoriaiset ja niiden toukat syövät kirvat pois, kasvi voi paremmin ja tuottaa suuremman sadon.
Leppäkertut ovat sympaattisia eläimiä. Olemme jo lapsena lennättäneet niitä ison kiven juureen ja laskeneet niiden siivistä pisteitä. Joskus on luultu, että leppäkertun vanhetessa täplät lisääntyvät, mutta näin ei ole. Seitsenpistepirkko on seitsemän pisteinen alusta lähtien eikä aikuiselämänsä aikana juurikaan kasva. Sen kitiinipaita voisi käydä ahtaaksi, jos se kovin lihoisi. Seitsenpistepirkon lisäksi näitä punaisia pirkkoja ovat viisipistepirkko ja kaksipistepirkko. Molemmat ovat yleisiä ja tästä tämä ajatus pisteiden lisääntymisestä tulee. Sitten meillä on roppakaupalla muunvärisiä pirkkoja. Ahopirkko on keltainen ja mustatäpläinen, luhtapirkko musta ja keltatäpläinen. Isopirkko on jättiläinen näiden rinnalla ja muistuttaa jonkin verran seitsenpistepirkkoa, mutta mustien täplien ympärillä on keltaiset reunukset. Ruutupirkko on nimensä mukaan ruudullinen mustakeltaisin ruuduin kuin pelilauta. Oma suosikkini on kuutäpläpirkko, joka on pyöreä kuin pallo, musta ja jonka siivissä on kuun muotoiset punaiset täplät.
Jos haluaa tutustua maamme kaikkiin leppäkerttuihin perusteellisesti, niin vuoden alussa ilmestyi kattava kirja maamme leppäkertuista. Siinä on kerrottu sanoin ja kuvin näiden hyönteislajien elämästä. Kirjassa on levinneisyyskartat, elinympäristöt, yleisyys ja muuntelu hyvin selvästi kerrottuna. Lisäksi on kuvia myös leppäkerttujen toukista ja koteloista aikuisten kerttujen lisäksi. Suosittelen kirjaa asiasta kiinnostuneille (Sami Karjalainen: Suomen leppäkertut. Docendo, 2020, 256 s.).
Tuomo Kuitunen
Tuomo Kuituselle voi lähettää kasveihin liittyviä kysymyksiä joko lehden toimituksen (toimitus@shl.fi) tai luopioistenkasvisto.fi -sivustolla olevan sähköpostiosoitteen kautta.
