Jeesus on olemassa

Tiina Kokkola.

Aihe on kaluttu ja koluttu, mutta korona on silti alati mielessäni tänäänkin. Vielä viime vuonna, jos joku olisi kysynyt, että tiedätkö, mikä on korona, olisin oitis vastannut, että se on peli, ”köyhän miehen” biljardi. Sitä pelattiin lapsena leikkipuistossa. Saattoi jollain onnekkaalla olla sellainen kotonakin. Se oli hauska ja jännittävä peli. Vaati osumatarkkuutta ja pelisilmää.

Mikä on tämän päivän korona? Ainakin jännitystä se on tuonut. Osumaakin vaadittu. Mutta paljon huonoa onnea, että osuu. Tämän päivän koronan osumat ovat kohdistuneet miljooniin kautta koko maapallon tuottaen huolta, tuskaa, ahdistusta ja satoja tuhansia turhia kuolemia. Se on kohdistunut terveisiin ja hauraisiin, nuoriin ja vanhoihin. Luulen (en tiedä), että jokaisella suomalaisellakin on jonkinlainen koronakohdistus.

Itsessäni huomasin ison ahdistuksen tätä näkymätöntä vihollista kohtaan. Olen ahkerasti keskustellut iäkkäiden sukulaisten ja ystävien kanssa aiheesta. Monille sodan kokeneille eristysaika on tuonut sota-ajat mieleen. Tunnelma on sama, mutta vihollinen erilainen. Onkohan tässä nyt maailmanloppu tulossa? Kuinka viisas on ihminen? Tuleeko sairauteen lääkettä? Selvitäänkö tästä?

Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi koronan keskellä. Kuinka odotin uuden ihmisen sylitystä heti pian, kun hän on tähän maailmaan syntynyt. Voi sitä onnea, joka sitten jaettiin maaliskuussa whatsapp-sovelluksessa. Ensimmäinen tapaaminen oli kadulla, ulkona, etäällä, kun poikanen oli pariviikkoinen. En uskaltanut vauvaa koskettaa, mutta sitä rakkauden määrää ei voi mitata, mikä tulvi yli kaiken.

Päivät ovat kuluneet uutisia lukiessa. Kuinka moni on sairastunut, kuinka moni on sairaalassa, kuinka moni on menehtynyt – Suomessa, Euroopassa, maailmassa? Ahdistusta ja pelkoa siitä, ettei itse vahingossa tartuttaa läheisiensä, jos tuo kavala tauti on jostain kumminkin päässyt iskemään. Joka ikisessä iltarukouksessa korona on ollut mielessä. Tiedän, etten ole ainoa, joka koronan kurimuksen äärellä on rukoillut. Ja samalla miettien, että mitä Taivaan Isä on tällä tarkoittanut?

Iltarukouksista tuli aamurukouksia ja päivärukouksia ja kaiken ajan rukouksia. Auta meitä, rakas Taivaan Isä. Harmitus oli suuri, kun nyt tässä ahdistuksessa kirkotkin pantiin kiinni. Ne, joilla on ollut mahdollisuus seurata striimattuja Pälkäneen seurakunnan jumalanpalveluksia, ovat olleet onnekkaita. Nyt näyttää myös siltä, että YouTuben messuissa niin Pälkäneellä kuin muuallakin kävijöitä on paljon enemmän kuin ”live-messuissa”. Kun on huolta ja hätää, kriisiä, niin Isä meidän on meitä jokaista lähellä. Kiitän myös piispaamme ja hänen puolisoaan ihanista Facebook-iltahetkistä, joita saimme seurata koronan lukittua kirkkojen ovet.

Kuopukseni opetellessaan polkupyörällä ajoa ilman apupyöriä huudahti kotitiellämme, että ”minä en pelkää mitään, Jeesus on olemassa”. Tähän meidän kaikkien on hyvä turvata ahdistuksen ja huolien äärellä. Tämä pikkuinen tyttönen on nyt nuori, viisas, aikuinen, joka ottaa ihan pian vastaan kummitädin tärkeän tehtävän.

Siunausta ja kaunista kesää teille kaikille.

Tiina Kokkola

kirkkovaltuutettu

Kankahainen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?