Äitini Impi Ester Lahtisen muistolle

Seppo Lahtinen.

Elämässäni on meneillään merkityksellinen vuosi. Se ei johdu yksin koronapandemiasta, vaan monesta muusta elämääni liittyvistä henkilökohtaisen kipeistä sekä iloisista asioista. 13.8.20 tulee kuluneeksi 100 vuotta äitini Impi Ester Eevan syntymästä. Tämä vuosi on myös tärkeä siksi, että tyttärentyttäreni Alisa Helminen on tullut rippikouluikään. Hän käy rippikoulunsa tänä kesänä Lohjan Vivamossa. Tätä ajatellen päätin ottaa selvää siitä, mitä tapahtui vuosina 1935–1936 äitini elämässä. Rippikoulua käytiin Karjalassakin. Äitini syntyi Sakkolan Vilakkalan Heikkilän taloon 13.8.1920. Hän kävi rippikoulunsa Sakkolan kirkonkylän pappilassa, joka on noin 10 kilometrin päässä Vilakkalasta. Toimeliaana karjalaisena äitini oli mukana järjestötoiminnassa 14-vuotiaasta asti, toimien jo silloin Vilakkalan Marttojen sihteerinä. Tätä toimintaa hän jatkoi sitten välirauhan aikana kotipaikkakunnallaan. Asiasta on kuvin ja sanoin kerrottu Teuvo Viskarin kirjoittamassa Vilakkalan ja sen lähikylien koulupiirikirjassa.

Kerron seuraavassa lyhyesti äidistäni. Karjalaiseen suurperheeseen syntyi 7 lasta, joista yksi kuoli alle vuoden ikäisenä. Muut veljet ja sisko elivät normaalin suomalaisen ihmisen elämäntaipaleen, mikäli karjalaisen evakkotaipaleet kokeneita voidaan pitää sellaisena elämänä. Esikoinen, Jalmari (1901–1952) toimi poliisina Viipurissa, Einari (1906–1968,) toimi maanviljelijänä Tyrvään Sammaljoella. Adolf (1909–1991), toimi talollisena maanviljelijänä Orivedellä, Tauno (1912–1987) oli ammatiltaan putkiasentaja Lempäälän Kuljussa. Äidin sisar, Saima Viskari hoiteli mm. emännän tehtäviä Lempäälässä (1915–2016), Siviä (1917–1918), äitini Impi ja ( 1920–2007) Saima siis eli sisaruksista pisimpään ja äitini kuopuksena toiseksi vanhimmaksi. Äitini oli kuollessaan 87-vuotias ja Saima 90-vuotias. Vain vajaa vuosi ja viisi kuukautta erottaa siskosten kuolinpäivän toisistaan.

Kun kerrotaan Perhepiiriin kuuluvista asioista ei voitane sivuuttaa häitä. Ennen talvisotaa perheiden vaiheilla vietettiin ainakin neljät häät. Einari vihittiin Saimansa kanssa jo 1929 (sukututkimustietoa). Kalevi, Einarin esikoinen, kertoo hauskasti kyläkirjassa kaksoishäistä vuonna 1934. Kalevi oli silloin 4-vuotias. Silloin saivat toisensa Adolf ja Elsa Eräranta (sukututkimus antaa tiedoksi v. 1935) ja Saima ja Vilho Viskari. Näissä häissä oli tunnelmaa niin, että jopa aidanseipäät rytisivät häiden jälkitunnelmissa. Nelivuotiaan muisti saattaa joiltakin osin tosin pettää tosiasioihin nähden. Talvisodan kynnyksellä vietettiin vielä yhdet häät. Silloin, vuonna 1938, vietettiin Tauno ja Hilja Länsirinteen häitä. Niin Eevan suku sai jälkipolvea ”tuhatmäärin”. Minä monien muiden kanssa olen mukana tässä jatkumossa, pitämässä yllä karjalaisten suvun perinteitä. Kalevi Eräranta toimi sukuseura, Vilakkalan Eevojen, sukuseuran ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1991– 1992. (seuran silloinen nimi oli Eevaloiset.) Jotta kertomus ei jäisi ihan torsoksi, pitää kertoa hieman isästäkin. Isäni Kauko Nestori Lahtinen syntyi suomen suurruhtinaskuntaan maamme itsenäisyysvuonna 1917. (22.2.1917–5.11.1990)

Hän toimi pienviljelijänä Oriveden Pitkäjärven Viitalahden tilalla, jonka raivasi pelloksi hänen isänsä Aatu Lahtinen. Isäni avioitui äitini kanssa 1946. Vaimonsa isä kävi hakemassa äidin veljen, Adolfin luota, Oriveden aseman Vehkalahdesta, Venehjoen laidalta. Äiti-Impi asui silloin siellä lähellä Oriveden rautatieasemaa, veljensä luona. Niinpä sitten kävi, että suvannon ja Taipaleen seutuvilta, Venehjoen rannalta siirryttiin emännäksi Viitaanlahteen, Juupajoen Putaankosken äärelle. Miksi äitini sitten asui veljensä luona – kysynet. Ehkä syy siihen lienee se, että hän syntyi Tahvana Adolfin kotona Vilakkalassa. On luonnollista, että isoveli tunsi vastuuta pikkusiskostaan ja otti hänet, kaksinkertaisen evakon, kotiinsa asumaan. Äidilläni oli takanaan epäonninen avioliitto vuosina 1944–1945. Sitä ennen hän oli elänyt melko liikkuvaa elämää asuen vuosina, 1942–1945, seitsemällä eri paikkakunnalla.

Äiti-Impin ja Kauko-isän avioliitosta syntyi kuusi lasta. Esikoisena synnyin minä, Seppo Kalervo (1947, sitten syntyi Auli Anneli (1950). Eila Anita syntyi (1951). Veljeni Esko Ilmari sai päivänvalon (1953) minkä jälkeen nuorimmat sisaret Marja-Leena 1955 ja minua reilu 10 vuotta nuorempana, kuopus Leila Hannele (1957). Lastenlapsia ja lastenlasten lapsia on äidilleni syntynyt ajan saatossa niin runsaasti, etten enää pysy laskuissa. Lienee niitä jossakin 30 tietämissä, vaikka syntyvyys onkin näinä viime aikoina painunut pohjalukemiin.

Lopuksi: Äitini antoi minut esikoisensa rukouksessa Jumalan käyttöön. Oman elämäntyöni olen tehnyt Suomen Luterilaisen kirkon palveluksessa nuorisotyönohjaajana ja diakonina viidellä eri paikkakunnalla. Nykyisin asumme vaimoni Pirjon kanssa Pälkäneellä eläkepäiviä viettäen ja muun muassa puutarhaa hoidellen. Pälkäneen seurakunnan palveluksessa olen ollut yli 30 vuotta ennen eläkkeelle siirtymistäni.

Seppo Lahtinen

Lähteet: Hannu Paukku Sakkola Tuvasta Tupaan II, Vilakkalan, Yrjö Länsirinne, Vilakkalan Eevat, sukututkimus Eevan suku, Tapio Eeva& Matti Alistalo, Eevan Suku, Sakkolan Koselasta, ja Teuvo Viskarin, Vilakkalan, Kaarnajoen volossulan koulupiirin kyläkirja.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?