Kärsimys, kulkutaudit ja kristinusko

Heikki Repo.

Kulunut vuosi on ollut poikkeuksellinen. Koronavirus on tuottanut suunnatonta inhimillistä hätää ja kärsimystä. Varsinkin ulkomailla moni on menettänyt rakkaansa, jonkun läheisen tai useampia. Sairaus on välillisesti tuottanut myös taloudellista ahdinkoa, mielenterveyden ongelmia ja ihmissuhdekarikkoja. Pandemia on inhimillinen katastrofi.

Halki pandemian kristityt eri puolilla maailmaa ovat rukoilleet. Pyynnöt sairaiden parantumisesta ja kulkutaudin päättymisestä ovat kohonneet lukemattomien ihmisten huulilta. Vaikka moni onkin parantunut, joku saattaa silti kysyä: missä Jumalan apu?

Kysymys jumalallisesta väliintulosta tai sen puutteesta koskettaa myös pandemian ulkopuolella monia. Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi hän sallii pahan tapahtua? Tuo kysymys ei ole vain teoriaa vaan monelle myös raastavaa, kyynelten täyttämää käytäntöä: Missä olit Jumala, kun sairaus, onnettomuus tai köyhyys mursivat meidän elämämme kappaleiksi? On itsestään selvää, ettei kysymykseen ole helppoa vastausta. Kun kipu ja kärsimys tulevat lähelle, harva kaipaa hädän keskellä teoriaa. Ymmärrys, halaus ja myötä eläminen ovat tärkeimpiä.

Myös ensimmäisten kristittyjen elämää varjostivat monet vaivat. Monet heistä olivat köyhiä ja kouluttamattomia. Sairauksiin ei ollut tarjolla yhtä hyvää hoitoa kuin nykyään – jos oli hoitoa ollenkaan. Lapsikuolleisuus oli korkeaa. Lisäksi ensimmäiset kristityt joutuivat kokemaan vainoa – vankeus ja väkivaltainen kuolema tulivat useiden osaksi.

Ristiinnaulitun seuraajien silmät valaisi kuitenkin vahva usko ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Jeesus Kristus oli voittanut kuoleman ja ilmestynyt opetuslapsilleen elävänä. Maailma oli häviämässä, Jumalan ikuinen valtakunta murtautumassa esiin. Kun kulkutauti tuli Roomaan, kristityt olivatkin ainoita, jotka auttoivat kodeistaan perheidensä ulos heittämiä sairastuneita.

Kristinuskossa ei lopulta ole kyse hyvästä elämästä vaan ikuisesta elämästä. Jeesus ei parantanut kaikkia, jotka hänen tielleen tulivat. Hän ei tullut rakentamaan maanpäällistä paratiisia, vaan avaamaan oven uuteen, taivaalliseen paratiisiin.

Ensimmäisten kristittyjen ajasta on lopulta muuttunut yllättävän vähän. Kulkutaudit, kärsimys ja kuolema ovat edelleen osa ihmisten elämää. Mutta yhä pitää paikkansa myös tämä: Jeesus elää! Kuten Didakhee eli Kahdentoista apostolin opetus, kristillinen kirjoitus ensimmäisen vuosisadan lopulta asian ilmaisee: ”Tulkoon armo ja kadotkoon tämä maailma”

Heikki Repo

Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?