Kirje kotoa

Moni on kokenut ainakin joskus koti-ikävää, olipa sitten leirillä tai töissä vieraalla paikkakunnalla tai ulkomailla, erossa siitä, mikä on tuttua ja rakasta. Silloin kirje kotoa koskettaa syvältä.

Sirpa Marttinen-Huhdanpää.

Me, jotka asumme taivaan kansalaisina hajallaan täällä maailmassa, olemme saaneet monta kirjettä niiltä, jotka kirjoittavat meille taivaallisen Isän nimissä.

Näin se alkaa: ”Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme”. Armoa on pelastus ja kaikki mitä olemme Jumalalta saaneet, elämän, maailman jossa elämme ja kaikki mitä elääksemme tarvitsemme.

Laupeutta uskoisin olevan sen viime sunnuntain evankeliumin tekstissäkin sanotun, että Jumala lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Laupeutta on Jumalan etsivä rakkaus. Jumalan rauha sisältää kaikki siunaukset, ja luottamuksen että kaikki on Jumalan kädessä ja hänen tahtonsa on hyvä.

Kotiväki kysyy kuulumisia: ”toivon että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve”. 3.Joh2., neuvoo pyytämään mitä puuttuu, ”saattakaa aina se mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon”, ja antaa hyvän elämän ohjeita: ”ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen”. Fil4:6, 8

Kaipaus on molemminpuolinen. ”Toivon näkeväni sinut pian”. 3.Joh:14

Lopputervehdys vielä vahvistaa kotoa tulleen kirjeen rakkaat terveiset. Muistan, kuinka ennen papitkin usein päättivät saarnansa näiden kirjeiden tapaan: ”Ja lopuksi tältä paikalta: Itse Rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne.”

Sirpa Marttinen-Huhdanpää

seurakuntalainen, Pälkäne

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?