Kangasala KU-68:n kolmiloikkaaja Topias Koukkula, mitä kuuluu? Millainen merkitys kolmiloikkaajien Yliastujilla on sinulle?
– Hyvää kuuluu. Yliastujat on ainutlaatuinen yhdistys, joka on syntynyt ainoastaan yhden lajin pohjalta. Katson kavereita siellä ylöspäin. Itselläni on mielenkiintoa viedä vuonna 1988 perustettua yhdistystä eteenpäin. Naisjäsenyyden saaminen on myös yhteiskunnallisesti merkittävä askel porukassa, jossa on lähinnä ollut miehiä Ringa Ropoa lukuun ottamatta.
Pärjäsit hienosti Kalevan kisoissa sijoittumalla kolmanneksi tuloksella 15,88? Mitä siitä itse ajattelit? Ennätys on 16,14.
– Kovat kisat takana, sillä urakoin siellä myös pituudessa, jossa sijoituin neljänneksi.
Milloin olet valmis päihittämään Simo Lipsasen? Ensi kesän Kalevan kisoissa Tampereella?
– Tuota aina kysytään. Simo on lajin ykkönen Suomessa, vaikka minulta kakkossijoja löytyy mukavasti. Koetan pistää kaverin koville vaikka sitten Tampereella.
Miltä kilpailukalenteri lähitulevaisuudessa näyttää?
– Koronavirus on tuonut omat haasteensa urheiluunkin, mutta silti on aika ehjä kilpailukausi takana. Kiinassa olisi ensi kesänä opiskelijoiden universiadit, mutta katsotaan, kuinka käy.
Miten valmennusyhteistyö Tuomas Sallisen kanssa sujuu?
– Olen tyytyväinen Tuomaksen valmennustyyliin, ja hän tietää, mikä lajissa on oleellista. Tuomas on valmentanut minua syksystä 2015, mutta alkuun pitkälti etänä. Nyt, kun muutin hiljattain Turkuun, tilanne kohenee. Olemme lähempänä toisiamme. Saan kakkosvalmentajakseni Johan Meriluodon nyt syksyllä, joten tilanteeni on hyvä.
Millainen paikka KU-68:n riveissä on harjoitella?
– Seuran tuki on aina ollut hyvää. Minulla on ollut hyvä kasvuympäristö, ja muistot junnu-urheilukouluista mahtavat. Asuin Kangasalan Liutussa 16 vuotta ja kävin Sammon keskuslukion urheilulinjan. Nyt minulla on meneillään maisterivaihe pääaineessani tilastotieteessä Turun yliopistossa.
Miltä mielestäsi lajin tulevaisuus näyttää valtakunnallisesti?
– Kolmiloikan taso on nyt etenkin miehissä hyvä. Kalevan kisoissakin seitsemänneksi tullut hyppäsi 15,50. Top 10:ssä on 1994 syntyneitä tai nuorempia. Itse olen syntynyt vuonna 1996.
Entä lähtökohdat Kangasalla, nouseeko uusia lupaavia urheilijoita?
– Kangasala on kasvava paikkakunta, joten mahdollisuuksia on. Olen vetänyt juniorivalmennustoimintaa ja olen huomannut ilmiön, että entistä vähemmän halutaan kilpailla. En tiedä, tasapäistääkö koulumaailma vai mikä on. Silti olen huolissani ihan valtakunnan tasolla, että etenkin alle 15-vuotiaissa pojissa tavoitteellisesti kilpailevia yleisurheilijoita on entistä vähemmän. Peräänkuulutan yhteistyötä: esimerkiksi jääkiekosta poisjääville pitäisi tarjota vaihtoehtoja yleisurheilun puolella.
Miten sinulla lajiksi valikoitui aikanaan juuri kolmiloikka? Pelasit myös Pälkäneen Luja-Lukossa lentopalloa. Mitä tuosta ajasta jäi niin sanotusti päällimmäisenä mieleen?
– Tiesin 16-vuotiaana, että minusta tulee hyppääjä. 17–18-vuotiaana kehityin valtavasti ja ylsin 19-vuotiaiden piiriennätykseen. Minulla on junnutaustaa lentopallossa, ja otin Jari Perkiöön yhteyttä. Pelasin 2013–2015 Luja-Lukossa, ja tuo oli hyvää vastapainoa hyppäämiselle. Hauskaa aikaa ja paljon jäänyt tuttuja.
