Pimeys ja viha hallitsevat usein enemmän kuin rakkaus – miksi niin, vaikka soisimme toisin?

Seppo Lahtinen.

Lukiessamme vaimoni kanssa Raamattua Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä, sen toisesta luvusta, kiinnitin huomioni erikoiseen ilmaukseen, pimeydestä, joka sokaisee silmät (1.Joh. 2:11). Pimeyden sanotaan sokaisevan silmämme siinä määrin, että ihminen ei enää tiedä, minne on menossa. Ymmärrämme tämän olevan vertauskuvallista puhetta, vaikka nykytodellisuudessa onkin monia esimerkkejä epävarmuustekijöistä, joille on vaikea löytää järkevää selitystä.

Martti Luther antaa tähänkin kysymykseen joitakin avaavia näkökohtia mm. Isä Meidän -rukouksen selityksessään. Selittäessään siinä kohtaa ”Tapahtukoon sinun tahtosi ” Luther sanoo, että ”Sillä täytyy olla totta, ettemme tee emmekä ole tehneet Jumalan tahtoa, koska vasta rukoilemme sen tapahtumista.” ( Lutherin teoksista koottu hartauskirja:” Mannaa Jumalan lapsille.)

Tämä rukous paljastaa, että meidän maailmassamme ei Jumalan tahto tapahdu sillä tavoin kuin Hän sen soisi tapahtuvan. Pimeys ja viha hallitsevat usein enemmän kuin rakkaus. Miksi niin, vaikka me soisimme toisin? Taitaa olla niin kuin Johannes sen ilmaisee: ”Pimeys on sokaissut silmämme niin, ettemme näe tilaamme.” Käsittääkseni tämä on yleinen, koko maailman tilaa koskeva ongelma. Samassa veneessä ovat niin kristityt kuin muutkin kansalaiset.

Mistä sitten ratkaisu kysymykseemme? Jumala tarjoaa ratkaisuksi sovitusta ja anteeksiantoa niille, jotka tiedostavat ongelmansa ja pyytävät siihen apua. Näin Jumalan tahto voi toteutua enenemässä määrin elämässämme. Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan on tie pimeydestä valoon. Ajatus Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta tuli erityisen ajankohtaisesti esille viettäessämme sunnuntaina 6.9. lähimmäisen sunnuntaita. Antakoon Jumala meille voimaa rakastamiseen. Vain siten voi maailmamme tulla meille paremmaksi elää.

Seppo Lahtinen, Pälkäne

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?