Iankaikkisuus – tässä ja nyt

Kari Mikkonen.

Sanalla kuolema on useimpien mielessä synkkä kaiku. Vaikka kuolema kuuluu jokaisen osaan, sen kertakaikkisuus ja arvoituksellisuus nostavat helposti pelkoa ja hämmennystä. Siitä puhuminen on osalle meistä tabu. Kuolema kielletään, siirretään pois silmistä laitoksiin, yritetään unohtaa tai peitetään vaikkapa viihteen, kovan työn tekemisen ja omaisuuden kartuttamisen alle.

Itse olen lukenut hyvin mielenkiintoista kirjaa (John Burke, Taivaan rajalla, suosittelen lämpimästi), joka kertoo tieteellisen tarkastelun kestäen kuolemanrajakokemuksista. Ihmeellisen monet ihmiset kautta aikojen ja kaikkialla ovat käyneet läpi saman. He kohtasivat kuoleman, saivat kokea välähdyksen kuoleman jälkeisestä elämästä ja sitten usein elvytettyinä palasivat kertomaan kokemuksistaan. Jokainen näistä tuhansista tutkituista ”matkakertomuksista” on ainutlaatuinen, mutta ne sisältävät riippumatta kokijansa iästä, kulttuurista tai kielestä merkillisen paljon yhteneviä tekijöitä. Toisaalta elämä heidän mukaansa jatkuu tutunlaisena. Kuoleman jälkeen meillä on keho, voimme kommunikoida toistemme kanssa, aistit ovat olemassa, taivaallinen elinympäristö sisältää tuttuja elementtejä. Toisaalta Taivasta ei voi mitenkään verrata tähän ajalliseen vaellukseemme.

Monien todistajien kokemukset vahvistavat sen, mitä Raamattu meille paikasta opettaa. Siellä kaikki on täydellistä. Aistit on viritetty uudelle taajuudelle, värit ovat syvemmät kuin koskaan, siellä soiva musiikki koskettaa sydäntä syvemmältä. Maailma on kirkkauden ja ihmeellisen kauneuden täyttämää. On syntymästään sokeita, jotka Taivaan ilmapiirissä kykenivät näkemään.

Perillä tapahtuvat ihmisten väliset kohtaamiset löytävät myös uuden syvyyden. Se sydänten yhteys, mitä kaikin keinoin ihmissuhteissamme täällä ajassa tavoittelemme ja mikä on vain rajallisesti mahdollista, löytää täyttymyksensä vasta perillä. Keskinäinen ymmärrys ja välittäminen ovat uudella tavalla aitoa ja totta. Mikä Taivaassa on monien sieltä palanneiden kertomuksissa kaikkein ihmeellisintä, on rakkaus, jota he saivat siellä kokea. Tuon rakkauden laatu oli monille sanoin kuvaamattoman syvää ja sen lähde oli Jeesus, jonka moni sai matkallaan tavata.

Näiden Burken 35 vuoden aikana tutkimien ihmisten taivaalliset kokemukset ohjaavat ajatuksia kahteen suuntaan, iankaikkiseen ja ajalliseen elämäämme. Jos näkökulmamme on vain ajallinen, se helposti aiheuttaa ahdistusta. Lyhyen elämän aikana on ehdittävä kokea paljon, saatava aikaan, nautittava ja jätettävä jälkensä historiaan. Mietipä kuitenkin, mitä Jeesus meille lupaa: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole”. Ei ikinä kuole! Kun käsi on Jeesuksen kädessä, elämme iankaikkista elämää tässä ja nyt. Se tuo uuden rentouden olemiseen. Ei tarvitse hosua ja hätäillä, meillä on iankaikkisuus kokea ja nauttia elämästä!

Toisaalta iankaikkisuuden olemassaolo korostaa jokaisen ajallisen päivämme merkitystä. Kaikella, mitä tänäänkin teemme, on ikuista arvoa. Ehkäpä tämä haastaa miettimään, millaisia sanoja valitsemme, mihin aikaamme käytämme, kenen parhaaksi työmme ja tekomme toteutamme. Jokainen pienikin kohtaaminen on ainutlaatuinen ja voi olla toisen elämää iankaikkisesti muuttava.

Siunausta ja voimia matkallesi

Kari Mikkonen, pastori

Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?