Vastuumme – ihminen on vapaa ajattelemaan ja tuntemaan, mutta vapaus toimia on rajoitettu

Tällä viikolla vietämme vastuuviikkoa. Tänä vuonna aiheena on ihmisoikeuspuolustajat. Vietämme myös YK:n päivää 24.10. ja Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää. Kampanjassa nostetaan esiin ihmisoikeuspuolustajia, jotka toimivat yhteisöissään muutoksen puolesta. Meitä kaikkia kannustetaan puolustamaan ihmisoikeuksia omassa elinpiirissämme – hienoja sanoja ja ajatuksia, mutta jäävät helposti etäisiksi omalla kohdalla. Ihmisoikeuspuolustajat tai vielä kuvaavammin -taistelijat vaikuttavat superihmisiltä, joilla on tärkeä ja suuri tehtävä. He jaksavat uupumatta ja pelkäämättä taistella valtaapitäviä diktaattoreja ja muita riistäjiä vastaan. He muuttavat maailmaa ja saavat ihmisten elämän paremmaksi. Totuus taitaa olla kuitenkin toinen kuin tässä mielikuvassani, mikä ensimmäisenä mieleeni juolahtaa puhuttaessa ihmisoikeuksista.

Mitä sitten tarkoittaa vastuun kantaminen ja ihmisten oikeuksista huolehtiminen omassa elinpiirissäni; kotona, harrastuksissa, työpaikalla, asuinpaikkakunnallani? Olin viime viikolla koulutuksessa, jossa puhuttiin muun muassa vapaudesta ja vastuusta. Periaatteessa kyseessä on synonyymi. Et voi ottaa vastuullesi mitään tehtävää, ellet saa tarvittavaa vapautta toimia. Ihminen on vapaa ajattelemaan ja tuntemaan, mutta vapaus toimia on rajoitettu. Kiellot ja vaatimukset eivät tehoa ajatuksiin ja tunteisiin, mutta toimintaamme rajoittavat lait. Vastuullisuus tarkoittaa, että tunnet ja toimit vastuuntuntoisesti toiset ihmiset ja kokonaisuuden huomioon ottaen. Se on rakkaudellisuutta.

Raamatussa samasta asiasta puhutaan Galatalaiskirjeessä: (Gal.5:13–14) Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Voimme toimia ihmisoikeusaktivisteina, kun pidämme huolta toisistamme, autamme, kun voimme, pysähdymme kuuntelemaan toisen murheita ja iloja. Kun puolustamme ja autamme heitä, jotka eivät itse enää jaksa taistella epäoikeudenmukaisuuden puolesta, olemme vastuunkantajia. Jos jokainen meistä kantaa vastuuta omassa elämässään ja lähipiirissään, maailma olisi parempi paikka elää.

”Herran ristin kantajiksi, meidät kaikki kastettiin, lähimmäisen auttajiksi arkipäivän askeliin. Herran kansan matkasaattoon kaste liitti meidätkin. Armahtamaan toisiamme, luomaan rauhaa riitoihin. Armon valo lävitsemme aurinkona loistakoon. Herran lämmin katse yltää kylmimpäänkin pimentoon. Kaste kutsuu taisteluihin rakkauden rintamaan, Herran kanssa kärsimäänkin, kunnes viha voitetaan. Auta meitä Kristuksemme rakastamaan kaikkia. Anna rististäsi voimaa kutsuasi seurata.” Virsi 442

Virpi Kangasniemi

Diakonissa

Pälkäneen seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?