Kyösti Riissasen muistolle

Köpin (Kyösti Riissanen 1947–2020) muisteleminen tässä ja nyt tuntuu uskomattomalta. Kun viimeksi heinäkuussa vietettiin meidän mökillämme pientä juhlaa, Köpi oli vielä täysillä mukana. Ja vei pöytäseurueensa tietokilpailuvoittoon pystymällä luettelemaan kaikki Suomen vesien lohikalat. Luonto oli itärajan lähellä, Revonkylässä kasvaneelle Köpille niin tärkeä juttu, että hän pääsi kerran ajatuksineen Sydän-Hämeen lehteenkin. Jutun otsikossa luki: ”Jos Kyösti Riissanen saisi päättää, hän opettaisi lapset poimimaan marjoja pienestä pitäen, jottei metsästä muodostuisi suurten pelkojen paikkaa.”

Luonnonarvostus ja metsässä liikkumisen rohkeus on välittynyt myös geologiaa opiskelleelle Santtu-pojalle ja edelleen lapsenlapselle Tessalle. Pienviljelystilallisen lapsena Köpi oli itse saanut oppia, miten marjastus, sienestys, kalastus ja metsästys toivat perheelle välttämätöntä ruuanlisää. Vaikka Köpi ei eläinrakkaana ihmisenä myöhemmin harrastanut metsästystä, tätäkin taitoa hän oli saanut opetella jo rippilahjaksi saamallaan aseella. Jossain vaiheessa Köpin vastuulle tulivat kotitilan lehmät – lypsytaidon ansiosta häntä mainittiin myöhemmin anopin suosikkivävynä!

Joensuun läheisyydestä löytyi Airi-vaimo, jonka kanssa ahkeroitiin yhteisissä yrityksissä (Poltinkolmio, Viherpoltin) yli kolmekymmentä vuotta pääkaupunkiseudulla. Kultahäistäkin on jo yli vuosi. Tähän syksyyn päättyi aika, jolloin Airi sai joka viikko uuden, Köpin tuoman ruusukimpun. Kesämökki – myöhemmin (laajennettuna) eläkeiän koti – Luopioisten Kyynäröllä antoi mahdollisuuden luonnonläheiseen elämäntapaan. Innokkaana kalamiehenä Köpi tuulasti, pilkki ja testasi muita kalastustaitojaan Kyynäröjärvellä ja välistä Lapinkin erämaissa. Pitihän Köpi myös teatterista, ruuanlaitosta, lukemisesta, lapsista ja yleensäkin ihmisistä. Vielä monien vaivojen hidastamanakin hän autoili päivittäin kauppaan – ei niinkään aina ostosten vuoksi kuin tavatakseen tuttuja.

Navettakissat Roosa ja Roope kesyyntyivät seuraksi Köpin lempeällä otteella. Vielä elossa oleva Roope on nyt hyvin hämmentynyt, kun isäntää ei näy missään. Samaa hämmennystä tunnetaan me ihmisetkin. Aloitan usein aamun lukemalla sivun vanhasta kirjasta ”Taluta tielläs”. Viime kuussa kirjoitin 12.10. kohdalle: ”Köpin kuolinpäivä”. Tuon päivän teksti on kirjoitettu psalmin 17:15 pohjalta: ”Minä saan herätessäni ravita itseni Sinun muotosi katselemisella.” Köpi jäi nyt odottamaan heräämisen päivää.

Tädin miestä muisteli Arja Liutta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?