Syksyllä ja talvella metsällä kulkiessa törmää helposti oksistossa liikehtivään lintuparveen. Lähempi kuulostelu paljastaa porukan tiaisparveksi, joka etsii oksista ravintoa. Lyhyt päivä on käytettävä tarkasti hyväksi, jotta ehtii saada tarpeeksi syötävää.
Metsien tiaisparvissa on usein mukana kuusitiainen, hömötiainen ja töyhtötiainen. Lisäksi niihin voi liittyä mukaan muutamia hippiäisiä ja puukiipijä. Yhdessä liikkuvat lajit ovat erikoistuneet käyttämään puun eri osia saalistukseen. Töyhtötiaiset tutkivat puun oksien kärkiosia, hömötiainen puun keskiosia ja kuusitiainen pienenä lajina selaa koko puuta. Puukiipijän aluetta on puun järeä runko, ja hippiäinen liikkuu usein vain oksien kärkiosissa.
Parvessa liikkuessa on etuna myös monta silmäparia. Aina joku on tarkkana ja huomaa saalistajat. Varoitusäänen kuuluessa vetäydytään oksiston suojiin. Meillä esiintyy pesivänä kuusi tiaislajia, edellisten lisäksi sinitiainen, talitiainen ja lapintiainen. Pyrstötiaista ei lasketa tiaisten heimoon vaan se kuuluu pyrstötiaisiin, joita maailmalta löytyy toistakymmentä lajia.
Tiaisista tyypillisin paikkalintu on töyhtötiainen, joka viettää lähes koko elämänsä vain muutaman neliökilometrin alueella. Tietysti sillä edellytyksellä, että kotimetsä pysyy pystyssä. Talitiaiset, sinitiaiset ja kuusitiaiset suorittavat syksyisin vaeltelua ja muuttomatkoja lounaisiin ilmansuuntiin. Niiden vaellukset voivat ulottua Keski-Eurooppaan. Jos olosuhteet ovat edulliset niiden kuitenkin kannattaa yrittää selviytyä meillä talven yli.
Tiaisilla on vahvat kynnet ja terävä nokka. Sen olen monta kertaa saanut huomata aikuisia lintuja rengastaessani. Kynnet ja nokka sopivat erinomaisesti pienten kolojen kaivamiseen. Päivän aikana täytyy löytää satoja hyönteisiä ja niiden munia. Tiaiset pystyvät kaivelemaan lahopuusta kaarnaa irti, ja hömö- ja töyhtötiainen tekevät usein myös pesäkolonsa itse. Tiaisten valkoiset posket ”heijastavat” valoa, mikä helpottaa tutkittaessa pieniä hämäriä rakosia.
Osalla tiaisista menee ihan hyvin ja ne ovat jopa oppineet hyötymään ihmisen naapuruudesta. Erityisen hyvin menee talitiaisella, joka pärjää asutuksen tuntumassa erinomaisesti. Samoin sinitiainen on kasvattanut kantaansa muun muassa talviruokinnan ansiosta. Tiaiset ovat myös hyvin oppivaisia. Aikoinaan talitiaiset keksivät hakata rikki maitopurkkien kannet ja vetivät päällimmäiset kermat naamaansa. Tiaiset ovat myös keksineet käyttää apunaan pieniä tikkuja, joilla voidaan kaivella esiin ravintoa pienistä koloista ja kaarnan raoista.
Pihapiirien lintupöntöt auttavat paitsi kesällä myös talviaikaan. On hyvin tavallista, että pöntöt toimivat tiaisten yöpymispaikkoina. Ne antavat hyvän suojan tuulelta ja pakkaselta. Siksi olisikin hyvä muistaa, että kun puhdistaa syksyllä pönttöjä, pistetään pohjalle vähän kuivia ruohoja pehmikkeeksi. Kuka sitä nyt enää viitsisi nukkua pelkällä lautalattialla.
Myös metsien tiaiset hömö-, kuusi- ja töyhtötiainen tulevat talvikaudella ruokintapaikoille, mutta pesimäaikana ne tarvitsevat kunnollista metsää. Olisikin muistettava, että näitä lajeja ei voi ruokinnalla pitkälle auttaa, jos ei ole olemassa pesintään sopivaa ympäristöä. Metsätiaiset viihtyvät parhaiten ikääntyvissä kuusi- ja sekametsissä, jossa on riittävästi lahopuita, joihin voi kaivella pesäkolonsa ja ruuaksi löytyy toukkia ja muita ötököitä.
Etenkin hömö- ja töyhtötiaisen kannat ovat kokeneet syvän romahduksen. Nykyiset metsät ovat niille liian yksipuolisia, nuorehkoja ja tasaikäisiä. Metsistä puuttuu kerroksellisuus, joka takaisi niiden elävyyden. Monimuotoisuus on kadonnut.
