Alkusyksyn Pälkäneen kunnan johtoryhmä toimi poikkeuksellisella kokoonpanolla. Talousjohtaja puuttui, elinkeinojohtaja puuttui, ja sivussa olivat niin virkaatekevä kunnanjohtaja kuin sivistysjohtajakin. Joitakuita huolestutti, osaa närkästytti.
Kun Pälkäneellä samaan aikaan on käyty säästöpohdintojen lisäksi taisteluja muun muassa koronaa vastaan ja kunnan kannalta kriittisissä vesiasioissa, on helppo uskoa osan työpanoksesta ohjautuneen keskeisillä viranhaltijoilla väkisinkin muuhun kuin visioiden ja strategioiden jalkauttamiseen.
Harva on kuitenkin poissa työpaikaltaan kiusallaan. Kaikki tietävät, että iso osa omista töistä laskeutuu jonkun muun työpöydälle ja osa asioista jää kokonaan hoitamatta. Poissaolojen kanssa on kuitenkin välillä elettävä aivan jokaisessa työyhteisössä, ja mahdolliset vaikeudet yhdessä tekemisen hengen, pitkäjänteisen suunnittelun ja suunnitelmien toteuttamisen kanssa on vain jotenkin ratkottava.
Poikkeustilanteesta tulee sen jatkuessa petollisen helposti uusi normaali, eivätkä kaikki enää edes tahdo muistaa esimerkiksi sitä, että erillistä talousjohtajaa ei ole ollut kunnantalolla Merja Vihtiälän lähdön jälkeen. Jossakin vaiheessa kenties eteenpäin saatava organisaatiouudistus antanee mahdollisuuden miettiä paitsi sen, mitä kukin keskeisistä viranhaltijoista työpäiviensä aikana tekee myös sen, miten tehtäväkuvia voitaisiin muokata mahdollisimman veto- ja pitovoimaisiksi.
Nyt palikat Pälkäneen kunnantalolla alkavat olla toistaiseksi enemmän kohdallaan ainakin lukumäärältään – kun yhden ihmisen takana eivät enää ole kolmen ihmisen työt, joihin kaikkiin ei edes ole ollut tarjolla varahenkilöitä. Kunnan kehittämisen kannalta tilanteen pitäisi olla ainakin aiempaa parempi. Tulipalojen sammuttamisen sijaan nyt pystytään toivottavasti suuntaamaan enemmän voimavaroja eteenpäin menemiseen. Apua tähän toki tullaan tarvitsemaan yhteiseltä tukiverkolta: päättäjiltä ja kuntalaisilta.
Kommentointi on suljettu.