Arjo Anttilan muistolle

Arjo Anttila.

Arjo Eeronpoika Anttila syntyi Helsingissä 1932. Äiti Annilla oli virka Kansallispankissa ja isä Eero oli Valtion viljavaraston johtaja. Vanhemmat olivat perheen perustajiksi jo iäkkäitä, joten Arjo jäi ainoaksi lapseksi. Helsingin pommitusten keskeltä 6-vuotias pikkupoika lähetettiin linja-autossa Pälkäneelle sedän hoiviin. Myöhemmin tulivat vanhemmatkin ja he asettuivat Pälkäneelle pitämään Eeron kotitaloa.

Opiskelu Teknillisessä korkeakoulussa vei taas Helsinkiin, josta Anttila valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1958. Ensimmäinen työpaikka löytyi Valmetin Lentokonetehtaalta Tampereelta, josta hän siirtyi Linnavuoren tehtaalle Nokialle. Valmetilla hän olikin lähes 40 vuotta. Anttila toimi Valmetin kuljetusvälineryhmän johtajana Tampereella vuosina 1977–1991. Hän oli lisäksi Valmetin konsernin johtoryhmän jäsen, hänellä oli lukuisia muita luottamustehtäviä ja johtokuntien jäsenyyksiä muun muassa Alma-mediassa sekä useita patentteja ja artikkeleita nimissään. Tampereen Kauppakamarin puheenjohtajana hän toimi vuosina 1990–1992. Teknillisen korkeakoulun kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1992.

Elämä oli kiireistä ja työt veivät usein ulkomaille. Hänen aloittaessaan Valmetin Tampereen yksiköiden toiminnot olivat 80-prosenttisesti Suomessa ja 20-prosenttisesti ulkomailla. Hänen lähtiessään luvut olivat toisin päin. Kansainvälistymisen lisäksi myös työn tuottavuuden parantaminen oli hänelle tärkeää

Isänmaa ja maanpuolustus olivat sydäntä lähellä ja Anttila toimikin aktiivisesti reserviläistoiminnassa ja oli vuosia valtion kriisiajan metallipoolin johtaja.

Melkein kaiken vapaa-aikansa Anttila vietti tilanhoidon ja metsästysharrastuksen parissa. Metsälle piti päästä, vaikka olisi tullut jostain maailman ääristä aamuyön tunteina. Anttila olikin Pälkäneen metsästysseuran jäsen 58 vuotta. Hän oli myös innokas murtomaahiihtäjä ja eränkävijä. Pitkän matkan laturetkiä hänelle kertyi useita kymmenien vuosien varrella. Lapissa käytiin hiihtämässä ja vaeltamassa.

Eläkepäivät Anttila asui Pälkäneellä ja toimi maanviljelyn ohella aktiivisesti yrityskummina sekä Tavasen vastustajana. Eläkkeellä aikaa liikeni myös enemmän lapsille ja lapsenlapsille. Avioliitto Hanna-Liisan kanssa kesti koko elämän, 62 vuotta. Suurimpana saavutuksena elämässään hän pitikin sitä, että oli onnistunut pyydystämän Hanna-Liisan vaimokseen suuren veljeslauman keskeltä! Lapsia syntyi kolme: Lea, Sari ja Simo.

Anttila tunnettiin harkitsevana ja viisaana miehenä, jolla oli hyvä huumori. Hän suhtautui kaikkeen aina järjellä ja rauhallisesti. Hän opetti, että ihmisen pää on kuin lipasto, jossa on monta laatikkoa. Jos jokainen on tungettu täpötäyteen ja rehottaa avoimena, kaatuu koko lipasto. Siksi täytyy oppia avaamaan laatikot yksi kerrallaan.

Anttila korosti, että muu ei ole pysyvää kuin se, mitä elämässään kerää korviensa väliin. Ja hienointa on, että vaikka kuinka monen kanssa tietonsa jakaa, ei itselle jää yhtään vähempää. Traagista olikin, että hän sairastui Alzheimerin tautiin 14 vuotta sitten. Sairaus kohdistui juuri siihen, mitä oli hänelle tärkeintä, eli hänen muistiinsa. Mutta vaikka hänen muistinsa hävisikin, äly ja huumori säilyvät vielä pitkään.

Anttila nukkui pois pitkän sairauden uuvuttamana Kostiakodissa Pälkäneellä. Haluan kiittää lämpimästi koko perheen puolesta Kostiakodin henkilökuntaa isän arvokkaasta ja hyvästä hoidosta.

Sari Anttila Ottosen, tytär

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?