Raamatullinen vuosi – miten käy miehen, joka yrittää elää kaikkien Raamatun sääntöjen mukaan?

Timo Kumpunen.

Luin jokin aika sitten kirjan nimeltä Raamatullinen vuosi. New Yorkista kotoisin oleva kirjoittaja, Andrew Jacobs, oli päättänyt ottaa selvää siitä, mitä on elää äärimmäisen uskonnollista elämää. Hän itse oli täysin uskonnottomaan elämäntyyliin tottunut vajaa nelikymppinen mies. Kirja on kuvaus Jacobsin yrityksestä elää kaikkien Raamatun sääntöjen mukaan.

Hän löytää niitä yhteensä 72 konekirjoitussivullista, yli 700 sääntöä. Ja hän siis aikoo noudattaa niitä kaikkia, kirjaimellisesti. Jacobs toteaa hyvin pian, että hän joutuu ongelmiin. Esimerkiksi, miten varmistaa, että vaatekaapissa on vain raamatullisia vaatekappaleita. 3. Mooseksen kirjan luvussa 19 nimittäin sanotaan: Älä pue yllesi vaatekappaletta, joka on kudottu kahdesta erilaisesta langasta.

Yllätyksekseen Jacobs huomaa, että New Yorkista löytyy mies, juutalainen herra Berkowitz, joka on ammatiltaan shatnez-testaaja. Erityisen välineistönsä kanssa herra Berkowitz tutkii, ettei kankaissa ole kiellettyä villan ja puuvillan sekoitetta. Vaikeamman ongelman Jacobs kohtaa yrittäessään noudattaa sananlaskujen 13. luvun ohjetta: Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. Perheen kaksivuotias Jasper-poika ei välttämättä tottele helposti. Jacobs ei kuitenkaan halua, että poika otetaan huostaan väkivaltaiselta isältä, joten hän varmuuden vuoksi hankkii kuritusvälineeksi vaahtomuovista valmistetun pehmeän pesäpallomailan. Vaikutus jää arvattavasti olemattomaksi.

Oma lukunsa on Jacobsin parta, jonka hän tietysti raamatullisen ohjeistuksen vuoksi antaa kasvaa. Hän kertoo parrastaan näin: Se on jäänyt takin vetoketjun väliin ja yllättävän voimakas kaksivuotias poikani on kiskonut sitä. Olen vastaillut loputtomiin kysymyksiin lentokenttien turvatarkastuksissa. ZZ Topista minulle puhutaan vähintään kolme kertaa viikossa. Ohikulkijat ovat huudelleet minulle: Hei Gandalf.

Mutta mielenkiintoista on se, että kaikkien koomisten sattumusten ja ongelmien ohella raamatullisesta vuodesta muodostuu Jabocsille eräänlainen hengellinen matka. Agnostikoksi itseään kutsuvalle avautui sellainen outo asia kuin pyhyys. Hän toteaa vuoden lopussa, että hän ymmärtää nyt paremmin sitä, miten elämä on pyhää, sapatti voi olla pyhä ja rukous pyhä rituaali. On olemassa jotain ylimaallista, arkipäivän tuolla puolella olevaa.

Ehkä me maallistuneet länsimaalaiset kovin helposti näemme uskonnon asiana, jolla ei enää ole tilaa tässä maailmassa. Kun sitten opimme kiertämään kaukaa kaiken uskonnollisen elämän, jäljelle jää vain arki. Erään toisen kirjailijan, moraalifilosofi John Gloverin mukaan kuitenkin uskonto on ollut se, mikä on pitänyt yllä juuri pyhyyden tunnon. Kun tämä pyhyyden tunto on vähentynyt, niin on tullut mahdolliseksi kasvaa ihmisiä, joiden teoille ei ole enää mitään tarkoitusta. John Glover näkee tällaisen pyhyyden puutteen yhtenä syynä siihen, miksi ihmiset ovat voineet tehdä toisilleen käsittämättömiä julmuuksia, niin keskitysleireillä, Bosnian etnisissä puhdistuksissa kuin Ruandan verilöylyissä. Ehkä ei ole sittenkään niin vanhanaikaista ja tarpeetonta etsiä sitä, mitä me Jumalaksi sanomme – etsiä sitä, mikä on pyhää.

Timo Kumpunen, vs. kappalainen, Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?