Minäkö orja?

Hanne Karaksela, diakonissa, Kangasalan seurakunta.

Tyttärelläni on kaksi kissaa, jotka aika ajoin vierailevat luonani kahden koiran taloudessa. Kissojen ja koirien yhteiseloa seuratessa tulee väkisin ajatus, että kissoilla on itsetunto kohdillaan! Vanha sanonta ”Kukas se kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?” liitetään hyvään itsetuntoon tai ainakin omien tekemisten esillä pitämiseen. Omien aikaansaannosten esillä pitämisestä onkin tullut tämän aikakauden hyve, varsin tarpeellinen taito kilpailevassa maailmassamme.

Diakoniatyössä ei omista tekemisistä paljon huudella. Hyvinkin tehdyt työt liittyvät yleensä saumattomasti asiakkaiden elämäntilanteisiin ja ne ovat salassa pidettäviä. Viime keväänä Kangasalan seurakunnan diakoniatiimi teki hieman pilke silmäkulmassa videon, joka kertoo diakoniatyöstä vahvasti työntekijän näkökulmasta. Video julkaistiin muutama päivä sitten seurakunnan Fb-sivulla ja YouTubessa. Video on jo levinnyt ympäri Suomen ja sitä on katsottu kolmessa päivässä yli 12 000 kertaa. Mikä tämän videon perimmäinen tarkoitus sitten oli? Nostaa kissan häntä, vai jotakin muuta?

Viime sunnuntain evankeliumiteksti hämmentää ajatuksiani. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos teillä on orja peltotöissä tai paimentamassa, niin ette te sano hänelle, kun hän palaa työstä: ’Käy heti pöytään, niin saat ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle ruokaa ja tarjoile se minulle. Kun minä olen syönyt ja juonut, on sinun vuorosi syödä ja juoda.’ Ei orjaa kiitetä siitä, että hän tekee, mitä käsketään. Sama koskee teitä. Kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Olemme mitättömiä orjia. Teimme vain velvollisuutemme.’»(UT2020)

Tuleeko Jeesuksen seuraajista siis velvollisuuden tuntoisia orjia, vai kuinka? En tiedä teologiasta, mutta uskon, että avain tähänkin oveen on rakkaus, ei orjuus! Pyhä Henki vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Jumalan rakkaus saa meidät liikkeelle kohtaamaan toisemme ja apua tarvitsevat lähimmäisemme. Joskus, kun kohtaamani ihmisen ongelmat ovat selvinneet, mieleni tekisi nousta katolle ja huutaa koko maailmalle: ”Meillä on suuri Jumala!”. Nuo hetket pitävät minut liikkeellä. Niissä saan katsella Jumalan suuruutta ja rakkautta meitä kaikkia kohtaan.

Hanne Karaksela

diakonissa

Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?