Muistokirjoitus: Kalle Laakso 1926–2021

Kalle Laakso.

Suttisen tilan vanhaisäntä Kalle Laakso sai elää pitkän elämän. Kallen matka alkoi 94 vuotta sitten Tampereen kupeesta silloisesta Messukylän pitäjästä itsenäisyyspäivänä 1926.

Kalle Laakso oli maamies. Elämä kuljetti Kallea sodan jälkeisen varusmiesajan kautta Mustialan maatalousopistoon, Turengin Sokeritehtaan viljelykonsulentiksi ja 1960-luvun alussa Suttisen tilan isännäksi Laitikkalaan.

Kalle Laakso oli järjestömies. Vanhemman polven sydänhämäläiset muistavat Kallen monen organisaation puuhamiehenä, niistä tärkeimpinä Pälkäneen seurakunta, Osuuspankki, Pälkäne-Seura, Kansalaisopisto, Kostiakoti ja Laitikkalan maamiesseura.

Kalle Laakso oli lehtimies. Kamera ja Kalle oli tuttu näky menneinä vuosikymmeninä seutukunnan tilaisuuksissa. Kalle toimi usean paikallislehden avustajatoimittajana Kunnallistiedosta Aamulehteen.

Vuonna 2008 Kalle Laakso osallistui kansalaisopiston kirjoittajakurssille. Eräänä iltana kurssilaisille annettiin tehtäväksi kirjoittaa kuvausta niistä paikoista, joissa he olivat elämänsä aikana asuneet. Olkoon seuraava lyhennelmä kurssilla syntyneestä tarinasta kynämies Kallen viimeinen reportaasi Sydän-Hämeen Lehden lukijoille.

Opistotehtävä:  Elämäni asuinpaikat (Kalle Laakso 2008)

Lapsuuteni ja nuoruuteni kotipaikka sijaitsi Messukylässä Ahlmanin maamieskoulun naapurina. Isäni ostama pienehkö maatila tarjosi sopivan harjoittelukentän tulevaa elämäntehtävää varten. Koti, uskonto ja isänmaa –tunnuksin omaksuttu elämänasenne evästi perheen neljää nuorta, jotka kukin vuorollaan Ahlmanin koulun antamin lisäopein lähtivät maailmalle.

Sodan jälkeen Kalle suuntasi varusmiespalvelukseen Kemiin ja Helsinkiin sekä opiskeluihin Mustialaan.

Joulukuun alussa 1946 sain komennuksen Helsingin komennuskomppaniaan ja Mechelininkadun kasarmista tuli uusi kotini. Sieltä järjestettiin miehitys mm. päävartioon Etelätorin laitaan. Päiväkirjani kertoo 24.4.1947:
”Sain komennuksen päävartion kirjuriksi ja tehtäväni oli hoitaa mm. vartion vaihdot yöaikana presidentin linnalle. Vapautin kuumeisen kaverini aamuvuorosta ja menin linnan edustalle kangasalalaisen Ilomäen Teuvon kanssa. Talon Alli emäntä (Paasikivi) tuli portaille toivottelemaan vahtipojille  hyvää huomenta. Ei kutsunut aamukahville, mutta nuuski ilmaa ja palasi kiireellä sisälle. Vei kai Juho Kustille tietoa, että pistää villaiset välihousut raitahousujensa alle. Sen verran viluisilta pojat vahtikoppinsa vierellä näyttivät.”

Opiskeluun liittyvä harjoittelu vei minut Joensuun kartanoon Sipooseen, jota isännöi AIV-professori Artturi I. Virtanen. Siellä olin kokonaisen vuoden. Lainaus päiväkirjastani 7.6.1949:
”Talon Artturi-isäntä oli happoja sekoitellessaan keksinyt menetelmän, millä apilarehu säilyy yli talvenkin käyttökelpoisena Mansikin ja Helunan syötäväksi. Toissapäivänä kävi keksinnöstään Nobel-palkittu tiedemies vaimoineen taas Tukholmassa. Tänään illalla meidät harjurit  kutsuttiin herrasväen puolelle iltakahville ja tuliaiskakkua maistamaan. Arvaathan, että hyvälle se maistui.”

Kallen matka jatkui Sallan ja Kangasalan kautta Pälkäneelle.

Pälkäneen Laitikkalasta se emäntä lopulta löytyi. Niin vain kävi, etten tätäkään tyttöä saanut mukaani Ilkonmäelle. Avioiduimme joulukuussa 1961. Sitkeästi pidin kiinni kangasalalaisuudestani. Kun joulukuun viimeisenä arkipäivänä 1964 muutin kirjani Pälkäneelle, oli minua jo vaimon ohelle kaksi poikaa ja joukko vanhuksia odottamassa.

Vaarinpäivät koittivat 1990-luvulla.

Nykyisen kotini ”Alatalon” rakensi poikamme vanhemmalle isäntäparille vuonna 1993. Se on Kissalammin rannan tuntumassa vain 200 metrin etäisyydellä päätalosta. Mummolana kotimme lastenlasten suussa kulkee. Pojan muutettua tilan marjatilaksi on talon työntekijämäärä varsinkin kesäaikana suuresti kasvanut. Mielenkiintoista elämää on ympärillämme yltäkyllin. Onko vuorossa jokin hoitokoti ennen taivaskotiimme siirtymistä, sen aika näyttää.

On todeksi eletty Raamatun toteamus: Ei meillä täällä ole pysyväistä asuinsijaa…

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?