Uimaseura Kangasalan Kuohun vanhempien hätähuuto: ”uintiurheilussa lajitreeni altaassa on ainut tapa harjoitella”

Viikolla 15 moni 2008 syntynyt ja sitä nuorempi lapsi sai iloisia uutisia kuullessaan harrastusten ovien aukeavan. Näin tapahtui myös Tampereella molempien suurien seurojen kilpauimareiden keskuudessa. Toki on syytä mainita, että Tampereen kaupunki on tehnyt inhimillisen päätöksen jo aiemmin seurojen SM- ja NSM-rajat alittaneiden uimareiden kohdalla, ja tämä kärkijoukko on saanut treenata koko rajoitusajan. Kangasalla tilanne on kuitenkin toinen. Uimahalliyhtiö sulki ovensa ja ilmoitti huoltokatkosta, joka kestää noin neljä viikkoa, mikä on ymmärrettävää, koska joskushan halli on huollettava. Odotimme jokaisessa uimariperheessä koronanyrkin päätöstä ja sen myötä uimahallin aukeamista erikseen määritellylle joukolle. Nyt kuitenkin kävi niin, että uimahalliyhtiö vetoaa vähäiseen kävijämäärään ja näin ollen suuriin kustannuksiin, eikä avaa oviaan ainakaan enää huhtikuussa näille nuorille kilpauimareille.

Uimaseura on vuosia maksanut Suomen mittapuulla kalleimpia ratamaksuja ja on myös uimahallin yksi suurimmista käyttäjäryhmistä. Kiitoksena uimahalliyhtiölle mainittakoon kuitenkin harjoittelun mahdollistaminen loppu- ja alkuvuodesta rajoitusten jo kiristyessä. Uimaseura Kangasalan Kuohu on vienyt Kangasalaa ja uimahallia Suomen kartalle uintiurheilun parissa jo useiden vuosien ajan. Tämän lisäksi uimareitamme on nähty myös kansainvälisillä vesillä. Tämän luulisi sopivan kaupungin imagoon paremmin kuin hyvin.

Kuohun uimarit ovat täysin epätasa-arvoisessa asemassa tulevan kesän kisoissa, kun harjoittelumahdollisuuksia ei ole. Seuran tasoa on mahdoton pitää yllä uimatta. Vaikkei verrattaisi edes koko maahan, voimme puhua epätasa-arvosta Pirkanmaalla, jossa viimeistään ensi viikolla avautuu jokainen halli näille nuorille uimareille. Tämä luo järjettömät paineet ja kuilun uimareiden väliin.

Uintiurheilussa tämä lajitreeni altaassa on ainut tapa harjoitella. Toki oheisia järjestetään niin kuin muissakin lajeissa, mutta esimerkiksi luonnonvesissä ei uida ennen kesä-heinäkuuta, joten näin ollen harjoittelumahdollisuuksia ei muualla ole. Esimerkiksi jääkiekossa ja taitoluistelussa käytössä on ulkojäät ja tekojäät, jolloin lajin mukainen harjoittelu on edes jollakin tavalla turvattu. Tarkoituksenmukaista, saati tasa-arvoista, ei myöskään ole se, että ajetaan satoja kilometrejä uimaan muihin maakuntiin, joissa hallit ovat olleet auki. Tämä tuskin on koronarajoitusten ajatus, eikä mahdollistakaan suurimmalle osalle perheistä. Eikä myöskään tue oman kaupungin toimintaa taloudellisesti.

Näin ollen voidaan todeta, että uimahalliyhtiön toimet ovat lähtölaukaisu uimareiden hakeutumiselle naapurikaupunkiin. Yksilölajissa jokainen turvaa oman selustansa, kisaa ja taistelee itsenäisesti. Nyt on aika päättäjien kuulla nämä sanat, asettua nuorten puolelle ja osoittaa tukensa kilpauinnille Kangasalla.

Uimaseura Kangasalan Kuohun kilpauimareiden ja heidän perheidensä puolesta, seuratoiminnassa lähes kymmenen vuotta mukana olleina:

Hanna Hinkka

Hanna-Maija Koski

Anne Mauno

Mari Nieminen

Maria Pikkuhuhta

Marko Salonniemi

Satu Tuurna, puheenjohtaja