Sisarukset Päivi Heinonen ja Kaisu Heinonen ovat nuoruudesta saakka suosineet pukeutumisessaan persoonallisista tyyliä. Aina he eivät ole saaneet myönteistä huomiota kantamiensa vaatteiden ansiosta. Päivi on jopa joutunut kivisateeseen asuvalintansa takia.
–Olin silloin Aitoon Kirkastusjuhlilla. Minulla oli oranssiset mikropussihousut ja pieni yläosa, Päivi kertoo 1970-luvun asukokonaisuudesta, jota täydensivät käsiaukollinen verkko ja kaulassa, ranteissa ja nilkoissa roikkuvat helyt.
Päivi pelastautui kivittäjiltä pakenemalla huvipaikan sisätiloihin.
Sisarukset luokittelivat tuolloin olevansa tanssityylinsä mukaan poppareita, kiviä heitelleet nuoret miehet taas olivat neitokaisten mielestä tangoa vääntäviä rasviksia.
–Ehkä enemmän kumminkin se kivien heittely johtui siitä, että minä olin paljain jaloin. Saattoi siinä olla myös olla kyse vastakkainasettelusta maalaisten ja kaupunkilaisten välillä, Päivi arvelee.
Itse tehtyjä design-vaatteita
Kivitysasun verkko ja viitisenkymmentä muuta vaatetta ovat nähtävillä Mkkolan Navetalla 28.5. saakka. Työuransa teatterin ja oopperan puvustonhoitajana tehnyt Kaisu Heinonen on itse, jos yhtä ostotakkia ei huomioida, suunnitellut, kaavoittanut ja ommellut näyttelyssä esillä olevat vaatteet. Neule- ja virkkuutyöt ovat Päivin tekemiä. Puolet näyttelyn vaatteista on Päivin, toinen puoli Kaisun.
Yksi Kaisulle mieleisimmistä asukokonaisuuksista on ensimmäistä, vuonna 1972 tehtyä Interrail-matkaa varten ommeltu puvusto. Siihen kuuluvia ylä- ja alaosia voi yhdistellä kätevästi keskenään.
Kaisun lisäksi matkaan lähtivät pikkusisko Merja ja pälkäneläislikat Arja Kokkola, Tuulikki Kujala ja Annu Rönni. Päivi oli pari kuukautta yli ikärajan, eikä päässyt mukaan.
Reilaajaryhmä oli sen verran samaa kokoa, että matkavaatteita käyttivät muutkin kuin Kaisu. Myös matkareput, kaksi vihreää, kaksi ruskeaa ja yksi pinkki, olivat Kaisun tekemiä.
–Näitä reilausvaatteita voisin pitää vieläkin, Kaisu sanoo säilytysvuosien aikana ”kutistuneista” vaatteista.
Samasta ”kutistumisongelmasta” puhuu myös Päivi mittaillessaan ylioppilasjuhlahousujaan.
Keltaisten housujen ja monien muidenkin näyttelyvaatteiden viereen kiinnitetyt valokuvat kertovat, miltä vaatteet ovat näyttäneet kantajiensa yllä. Palasen Heinosen perheen historiasta kertoo myös punakuvioinen takki.
–Mummu sai syntymäpäivälahjaksi kolme huopaa, joista yhdestä hän ei tykännyt. Ompelin siitä sitten Merjalle takin, Kaisu kertaa takin syntyä.
Selkeä työnjako
Sappeessa kasvaneilla ja siellä taas maailmalla vietettyjen aikojen jälkeen asuvilla Heinosen sisaruksilla oli nuoruudessa selkeä työnjako: vuonna 1950 syntynyt Päivi virkkasi ja kutoi, vuotta nuorempi Kaisu ompeli. Sisaruksista kolmas, nuorena menehtynyt Merja puolestaan koristeli. Tuolla ajalla syntyneitä luomuksia on edelleen jäljellä paljon, vaikka perheen äiti laittoi niistä osan kierrätykseen tyttärien muutettua pois kotoa.
–On tasaisin väliajoin mietitty, että josko tarjoaisimme näitä johonkin liikkeeseen Tampereella. Esimerkiksi tämä kevättakki voisi olla sellainen, mitä voitaisiin vielä pitää, Kaisu viittaa limenväriseen vaatteeseen.
–Teatterissa olen paljon nähnyt vanhoja vaatteita varastossa ja sitten olen ajatellut, että yhtä hyvin nämä voi säilyttää. Ehkä näillä meidän vaatteillamme on tulevassa ajassa suurempi arvo kuin nykyajan viiden euron paidoilla, jotka heitetään pois parin käyttökerran jälkeen, hän arvelee ja uskoo hyvin tehdyn vaatteen kestävän vaikka satoja vuosia.
