Luonnosta löytyy niin salaattiaineksia kuin myrkyllisiä kasveja – hyödyntämistä pohtivan on syytä tuntea kasvit

Näsiää pidetään myrkyllisimpänä kasveistamme, siihen ei pitäisi koskea paljain käsin.

Muutama päivä sitten kuulin hurjan jutun eräältä jo vanhemmalta rouvalta. Hän kertoi lapsena koulumatkalla ihailleensa keväällä kauniisti punertavin kukin kukkivaa pensasmaista kasvia. Niinpä hän ajatteli ilahduttaa äitiä ja taitteli oksia sopivan pituisiksi. Koulumatka oli sen verran pitkä, että hän pelkäsi kukkien kuihtuvan matkalla ja niinpä hän työnsi varret suuhunsa kostuttaakseen niitä. Kotona äiti kauhistui: ”Kuinka sinä tyttö hyvä et näsiää tunne, sehän on myrkyllinen?” Tarinalla oli onnellinen loppu. Tytön suu oli kipeä monta päivää ja huulet menivät rakkuloille, mutta hän parani ja oppi samalla kantapään kautta, etteivät kaikki kasvit ole vaarattomia.

Näsiä on juuri kukassa, osittain jo kukkinutkin. Sen kaikki osat ovat myrkyllisiä, erityisesti sen vaalean ruskea korkkimainen kuori. Tämä lehtojen kasvi on täällä Sydän-Hämeessä yleinen vaikkei kovin runsas kasvi. Jotkut ovat hävittäneet näitä pensaita kotiensa läheisyydestä, etteivät lapset pääse sen kukkia tai helakanpunaisia marjoja pitelemään. Parasta kuitenkin olisi opetus. Tämä tarinan kertojakin kysyi minulta, miksei kouluissa opeteta, että näsiä on myrkyllinen tai yleensäkin sitä, mitkä kasvit ovat myrkyllisiä ja mitä voi syödä. Kyllähän sitä varmaan opetetaankin, mutta eihän se kaikki mielessä pysy.

Keväällä, kun maa työntää esiin monenlaista kasvia hurjaa vauhtia, halutaan luonnonkasveja myös hyödyntää. Tällöin kasvit tulee tuntea. Viime kesänä koronan sulkiessa kahviot pidimme täällä kylällä sunnuntaikahviota omin eväin. Termospullossa oli kahvia tai muita virvokkeita ja pussissa omat kotona leivotut pullat. Tilaisuudessa oli myös aina jokin teema. Erään kerran etsimme syötäväksi kelpaavia luonnon yrttejä. Voiko tätä syödä, entä tätä? Kysymyksiä tuli paljon. Totesimme lopuksi, että suuri osa luonnon kasveista on syötäviä, mutta ne ei-syötävät on opeteltava tuntemaan. Yleissääntö on silloin, että varottavia kasveja ovat lilja- ja putkikasvit. Niissä on useita myrkyllisiä, ei kuitenkaan näsiän luokkaa. Lehtopensaiden marjoja ei myöskään pidä mennä syömään, ainakaan paljon. Sen sijaan monen kasvin lehdet kelpaavat salaatteihin sellaisenaan.

Kerran pidin leirikoulua kerholaisille Kuhmoisten Isojärvellä. Keräsimme aamulla metsästä salaattiaineksia sankoon ja ajattelin tehdä lapsille siitä kunnon salaatin aamupalaksi. Nyrpistelyä näkyi monen naamalla, tuota en kyllä syö, lehmän rehua, ei tota voi syödä. No, ainekset silputtiin pienemmäksi ja lopuksi kaadoin sekaan kaksi purkillista ananasmurskaa. Se salaatti loppui kesken. Luonto on täynnä syötävää näin keväällä. Kannattaa käyttää hyväkseen, kuhan ensin näkee vähän vaivaa ja ottaa vain sellaisia, joita tuntee.

Viime kerralla lupasin esitellä yleisen mutta huomaamattoman kevätkukkijan. Tämä kasvi on heinämäinen tuulipölytteinen kasvi, jolla ei ole kirkkaita kukkia, mutta joka on hyvin yleinen metsissä ja pientareilla. Sen lehtien reunat ovat mukavasti valkoisen karvan peitossa ja sen kukka läheltä katsottuna omalla tavallaan kaunis. Etsikääpä kevätpiippo, se on mukava tuttavuus näin keväällä.

Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.

Heinämäinen kevätpiippo on yleinen ja helppo löytää, kun on oppinut ensin
tuntemaan sen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?