Mikäs pensas tämä on – ”usein kysytään myös, miksi jotkin kauniitkin kasvit tuomitaan vieraslajeiksi ja tuhottaviksi”

Kävellessäni Luopioisten kirkonkylän raitilla viime vuoden keväällä tuli pohdintaan kaunis kukkiva pensas, jonka nimeä kukaan ei tuntunut tietävän. Tämä tapahtui toukokuun puolivälin paikkeilla. Siinä kasvia arvuuteltiin. Todettiin, että tuomi on jo kukkinut, mutta pihlaja ei ole vielä aloittanut. Tämän pensaan kukinta sopi siihen väliin. Näin pensaalle löytyikin sopiva nimi tuomipihlaja. Tänä vuonna kevät oli kylmempi ja kesä on vasta tullut. Taas tätä kirjoittaessani tämä pensas kukkii kauniin valkoisilla kukilla.

Se, ettei isotuomipihlajaa tunneta, johtuu siitä, että se muistuttaa paljon näitä yleisempiä ruusukasveja, tuomea ja sitten viljeltyjä kirsikoita ja luumuja. Tuomipihlajaa olen tavannut melko laajalta alueelta Luopioisten kirkonkylän ympäristöstä, mutta myös Ämmätsästä ja Aitoosta. Ongelmallisen tästä kauniista pensaasta tekee se, että se on niin sanottu vieraslaji eli maahamme ihmisen toimesta levinnyt haitallinen tulokas. Puutarhakaupoista saa ostaa sen rinnakkaislajia sirotuomipihlajaa, joka onkin tällä hetkellä suosittu koristepensas puutarhoissa. Se ei leviä ympäristöön, niin kuin isotuomipihlaja eikä siksi muodostu haitalliseksi.

Usein kysytään myös, miksi jotkin kauniitkin kasvit tuomitaan vieraslajeiksi ja tuhottaviksi. Tästä on paljon väännetty kättä. Kaikki eivät tätä hävittämistä ymmärrä tai suvaitse.

Syy hävittämiseen on yksinkertaisesti se, että maamme lajisto on vanhaa ja vakiintunutta. Jos ihminen sitten tuo tänne tahallisesti tai tahattomasti jonkin lajin (esimerkiksi lupiini, vesirutto, jättipalsami), joka alkaa levitä holtittomasti, niin se vie tilan näiltä vanhemmilta alkuperäisiltä lajeilta. Siksi vieraslaji poistetaan alkuperäisten pelastamiseksi. Monesti nämä tulokkaat ovat voimakkaita ja suuria kasveja, jotka valtaavat kasvupaikkoja ja peittävät pienemmät kasvit alleen estäen niiden kasvun. Lopulta nämä alkuperäiset muuttuvat harvinaisiksi, uhanalaisiksi tai jopa häviävät kokonaan. Näitä yritetään tällä keinoin suojella.

Isotuomipihlaja muistuttaa kirsikkaa tai luumua, mutta kukan terälehdet ovat kapeat.

Suositus vieraslajien suhteen on, että ne tulisi raivata pois ja hävittää. Usein isotuomipihlaja kuitenkin kasvaa yksittäisinä pensaina tai pieninä kasvustoina eikä siksi juurikaan häiritse tai vaaranna alkuperäislajistoa. Niinpä tämän kasvin kohdalla ohjeissa onkin, että metsänhoidon yhteydessä pensaat hävitettäisiin ja poistettaisiin mekaanisesti myös suojelualueilta. Puutarhoissa ja teiden pientareilla se saisi rauhassa kasvaa edelleen.

Tämän valkokukkaisen kasvin syysväri on kauniin lilan punainen ja silloin sen helpommin havaitseekin. Kevään kukat ovat valkeat ja kooltaan liki parisenttiset, joten ei sitä ainakaan tuomeen sotke. Sen marjat ovat mustikanväriset ja ne voidaan kerätä syötäväksi. Kannattaa pitää silmät auki tämänkin kasvin suhteen.

Edellisessä jutussani oli ikävä painovirhepaholainen. Siinä kuvatekstiin oli tullut väärän kasvin nimi. Myrkkykasveista kun oli puhe, niin on syytä asia oikaista. Koneeni automaattikirjoitus oli tehnyt myrkkykeisosta myrkkykatkon. Molemmat putkikasvilajit ovat myrkyllisiä, mutta koiranputken näköinen myrkkykatko on täällä hyvin harvinainen. Luopioisista se on löydetty vain kahdelta paikalta, kun taas kuvan myrkkykeiso on hyvin yleinen rantojen ja kosteiden paikkojen kasvi. Joskus lehmät ovat sairastuneet syötyään rantaruovikossa myrkkykeisoja, mutta ihmiselle sen syöminen ei juurikaan tule mieleen. Se on sen verran vastenmielisen makuinen ja hajuinen. Olen pahoillani sattuneesta virheestä.

Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.

Myrkkykeiso.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?