Pelätty sinilevä ei oikeastaan ole levä – ja mistä sinilevän tunnistaa?

Sinileväkerros on hiutalemainen, vihertävä ja hajoaa veteen kepillä koskettaessa.

Viime aikoina on taas kerran ollut paljonkin juttua sinilevistä ja minultakin asiasta on kysytty. On ehkä syytä pistää lusikkansa tähänkin soppaan, vaikka en kyllä ole mikään alan asiantuntija.

Sinilevät ensinnäkään eivät ole leviä vaan kuuluvat syanobakteereihin. Levät kuuluvat kasvikuntaan, joten ne ovat minulle vähän tutumpia kuin bakteereihin kuuluvat mikroskooppiset eliöt. Ryhmänä syanobakteerit ovat ikivanhoja eli tutkimusten mukaan maapallon happivarannot ovat paljolti näiden aikaansaamia silloin kun täällä ei vielä ollut edes yhteyttäviä kasveja. Ne myös sitovat ilman typpeä esimerkiksi ravinnoksi kasveille. Syanobakteereja on monia lajeja. Sinilevinä tunnetuista syanobakteereista noin puolet on myrkyllisiä. Luonnossa näitä lajeja ei voi erottaa toisistaan, ne täytyisi tarkastaa mikroskoopilla ja se on asiantuntijoiden hommaa. Siksi voi pääsääntöisesti pitää kaikkia sinileviä myrkyllisinä ja välttää niihin kajoamista.

Syanobakteerien myrkyt ovat joko hermomyrkkyjä tai maksamyrkkyjä. Edelliset aiheuttavat lihaskramppeja ja halvaantumisia, jälkimmäiset maksavaurioita ja shokkeja. Monesti näillä myrkyillä pelotellaan ihmisiä. Toki ei sinilevänkään kanssa kannata leikkiä, mutta ei se myöskään ole niin vaarallinen kuin keskusteluissa annetaan ymmärtää. Tiedetään, että lehmiä ja muita kotieläimiä on siihen aikoinaan kuollut, kun ne ovat juoneet leväpitoista vettä, mutta yhdenkään ihmisen ei tiedetä Suomessa siihen menehtyneen tai vakavasti sairastuneen. Myrkytykset aiheuttavat pahoinvointia, oksentelua, ihottumaa, kuumetta tai päänsärkyä. Silloinkin likaista vettä on juotava oikein kunnolla. Toki meissä on eroja. Pieni lapsi voi saada vakavampia oireita kuin aikuinen ja joku herkästi allergisoituva saada ihottumaa uituaan sinileväisessä vedessä. Jos siis tietää vedessä olevan sinilevää, ei sinne pidä mennä ehdoin tahdoin uimaan eikä käyttää sellaista vettä peseytymiseen, ruoanlaittoon tai saunan löylyvetenä. Monesti leväinen vesi ei ulkonäöllään houkuttele millään lailla sitä käyttämään.

Mistä sen sitten tunnistaa? Monesti veden pinnalla on kalvomaisia kerroksia. Tänä keväänä oli runsaasti kellertävää siitepölyä, joskus on pieneliöiden tuottamaa öljymäistä kalvoa. Sinileväkerros on hiutalemainen, vihertävä, ja kun kasvustoa nostaa kepillä, se ei nouse riippuvana kepin mukana vaan leviää veden pinnalle. Toisaalta voi ottaa vettä lasipurkkiin ja antaa seistä tunnin aikaa. Jos vihertävät hiutaleet vedessä nousevat pintaan, on vedessä sinilevää.

Mistä sitten johtuu, että toisinaan levää on runsaasti, toisinaan se puuttuu kokonaan? ”Sinileväkukintoja” esiintyy ravinteikkaissa ja lämpimissä vesissä niin suolaisessa kuin makeassakin vedessä. Niinpä nämä kesäiset esiintymät on tulkittu vesien likaantumisen merkiksi. Kukkiaa on perinteisesti pidetty kirkasvetisenä ja karuna järvenä. Kuitenkin myös Kukkiassa on esiintynyt tänäkin kesänä sinilevää. Onko siis järven tila huonontunut? En sanoisi noin. Alkukesän lämpöaalto on myös osallinen kukintaan, mutta tietenkin meidän on pidettävä huoli siitä, ettemme päästä järviin ravinteita.

Kunnan viranomaiset seuraavat sinilevätilannetta järvissä ja tiedottavat siitä. Levätilanne kuitenkin vaihtelee nopeasti. Sinilevää voi olla vedessä vain hetkellisesti, tuuli voi hajottaa levälautat ja ravinnon loputtua syanobakteerit katoavat. Tilannetta vesistöissä voidaan parantaa poistamalla esimerkiksi fosforiravinteita järvestä kalastamalla tai poistamalla massiivista vesikasvillisuutta niittämällä. Tietysti jokainen voi myös edistää järven puhtautta estämällä ravinteiden pääsyn vesistöihin.

Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?