Yksinkertainen on kaunista – ”Joidenkin melodioiden ääressä jää ihmettelemään, miten loppujen lopuksi vähillä sävelillä on tehty ainutlaatuinen sävelmä”

Timo Kumpunen.

Oi kuulautta taivaan, ei yötä ollenkaan! Luot, Herra, työhön, vaivaan katseesi laupiaan. 

Otsikko on lainaus virrestä 574 ”On kaunis synnyinmaamme”, sen toisesta säkeistöstä. Olen usein virttä laulaessa miettinyt, mahtoiko Wäinö Havas piilottaa virren säveltäjän, Toivo Kuulan, sukunimen runoonsa tarkoituksellisesti. Vai tuliko tuo selkeää ja kirkasta säätä kuvaava sana vain runollisena ilmauksena vahvasti isänmaamme kauneutta kuvaavaan virteen.

Kun virttä tarkemmin lukee, huomaa, että myös säveltäjän etunimi tulee esille kolmannessa säkeistössä: Nyt armon kerjääjinä, me saamme iloita, helteessä nääntyvinä, huokaamme toivossa. Niin tai näin, tuo ainoa Toivo Kuulan virsisävellys on nykyisessä virsikirjassamme kolmessa eri virressä. Ne kaksi muuta ovat Jumalanpalvelus-osastolta virsi 196 ”On Herran temppelissä” sekä Kuolema ja iankaikkisuus -osastolta virsi 629 ”Oi riemun rikkautta”. Kauniista sävelmästä on riittänyt useammalle runoilijalle.

Joidenkin melodioiden ääressä jää ihmettelemään, miten loppujen lopuksi vähillä sävelillä on tehty ainutlaatuinen sävelmä. Toivo Kuulan virressä käytetään yhtätoista eri säveltä. Edes sävelten pituudet eivät vaihtele juurikaan. Neljäsosanuotista pisteelliseen puolinuottiin. Kolme erilaista aika-arvoa. Näitä samoja nuotteja ovat käyttäneet lukemattomat säveltäjät. Nyt ne vain tuntuvat osuneen erityisen hyviin paikkoihin viivastolla. Melodia jää mieleen soimaan. Mutta ei yksitoikkoisen iskelmän korvamatona vaan mieltä rauhoittavana elävänä musiikin virtana. Kun vielä muistin sopukoista nousevat esille virren jykevät sanat, niin tässä on kaikki mitä tarvitaan pienen ihmisen hiljaiseen hartauteen Luojansa edessä.

Yksinkertainen on kaunista.

Timo Kumpunen

vs. kappalainen

Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?