Kasvin keräämisestä – nykyään kasvion voi tehdä myös digitaalisesti

Paperille voi kirjoittaa kasvin nimen ja keruutiedot, kuten tässä siankärsämön kuvassa.

Aikoinaan oppikouluissa kautta maan kerättiin kesäaikaan kasveja näytettäväksi sitten syksyllä biologian opettajalle. Itse olin niitä viimeisiä vuosiluokkia, joita tämä ihanuus koski. Meidän tuli kerätä 80 erilaista suomalaista kasvia kolmen kesän aikana. Nyt se tuntuu helpolta hommalta, mutta kyllä se silloin teetti töitä. 1960-luvun jälkeen oli pitkä kausi, jolloin kasvien keruu ei kuulunut koulujen opetusohjelmiin. Tällä vuosituhannella se on taas tullut mukaan nyt yläluokkien opetussuunnitelmiin.

Silloin aikanaan kasvit todellakin konkreettisesti kerättiin. Sopivat kasvi kaivettiin juurineen maasta, levitettiin imupaperien väliin ja laitettiin prässiin painon alle. Päivittäin kostuneet paperit vaihdettiin kuiviin ja näin kasvinäyte saatiin kuivumaan viikon parin kuluessa. Lopuksi kuivattu näyte kiinnitettiin liimapaperilla valkoiselle paksuhkolle paperille, alakulmaan kiinnitettiin etikettilappu ja näyte sijoitettiin kasvikansioon.

Nykyään kouluilla on omia tapojaan kasvien keruussa. Yleisin tapa taitaa olla, että otetaan kännykkäkuva kasvista ja tehdään kuvista digitaalinen kasvio.

Minulta on kysytty useasti neuvoa kasvin tämäntyyppiseen keräämiseen. Varmaan opettajat antavat omat neuvonsa. Itse pyrin kuvaamaan kasvin niin, että se erottuu muusta kasvillisuudesta. Tämä on usein kännykällä vaikea toimenpide. Aikoinaan, kun olin vielä töissä, neuvoin oppilaitani ottamaan kasvin erilleen ja asettamaan sen valkoisen paperin päälle ja ikuistamaan sen siitä kasvioon. Jos ei halua irrottaa kasvia maasta, niin voi asettaa paperin kasvin taakse ja ottaa kuvan sen jälkeen. Joskus olen kokeillut myös mustaa paperia kasvin taustana.

Opettaja toivoo myös tunnistamaan kasvin. Ennen etikettiin kirjoitettiin kasvin lajinimi suomeksi ja latinaksi, määriteltiin kasvupaikka ja merkittiin keruupäivä ja kerääjä. Näitä nimiä monet vanhemmat, kasveja aikoinaan keränneet, muistavat vieläkin. Metsämansikka (Fragaria vesca) tai voikukka (Taraxacum officinale) tulivat silloin tutuiksi. Näin kasvilajit edelleenkin merkitään. Kun lähtee kasviretkelle kuvaamaan, voi jo valmiiksi kirjoittaa etiketin ilman lajin nimeä ja sijoittaa se kasvin viereen kuvausta varten.

Valokuvaus kannattaa tehdä pilvisenä päivänä, sillä auringonpaisteessa kuvaan tulee helposti voimakkaita varjoja, jotka häiritsevät lopullista tulosta. Kasvi kannattaa myös asettaa sellaiseen asentoon, että sen kaikki osat näkyvät selkeästi kuvassa. Kukan voi kääntää aukinaisena kameraa kohti. Kasvista kannattaa ottaa useampia kuvia hieman eri suunnista ja niistä sitten valita näyttävin. Tällaisesta herbariosta eli kasviosta nauttii sitten myöhemminkin.

Mistä sitten kasvin nimi löytyy? Jos ei kasvi ole tuttu, niin kirjoista löytyy apu tähän vaivaan. Kasvikirjaa on mukava selailla. Jos kuitenkin haluaa päästä helpolla, niin on olemassa lajintunnistusohjelmia kännykkään, esimerkiksi iNaturalist. Se ratkaisee kasvin nimen kuvan perusteella ja uskomattoman hyvin. Sitä kannattaa kokeilla. Tulokseen ei kuitenkaan kannata sokeasti luottaa, vaan varmentaa vielä kasvikirjasta, kasvaako kyseinen laji ollenkaan kuvanottopaikkakunnalla.

Kasvien kerääminen on hauskaa puuhaa. Itse hurahdin siihen aikoinaan niin, että siitä tuli elinikäinen harrastus. Olen kerännyt kasveja niin paperille liimattuina kuivanäytteinä kuin valokuvinakin vuosikymmeniä. Kuivanäytteet olen luovuttanut luonnontieteelliseen museoon, mutta valokuvia olen käyttänyt sitten näissä lehtijutuissa ja myös blogissa ja luopioistenkasvisto.fi- sivustolla. Kaikkiaan näytteitä on tullut kiikutettua museoihin toistakymmentätuhatta kappaletta. Joskus pieni lapsena opittu juttu voi muodostua pitkäaikaiseksi ja vaativaksi harrastukseksi, josta nauttii vielä vanhanakin. Minusta se on ollut hauskaa ja opettavaista. On oppinut arvostamaan luontoa. Katsellessaan löytää aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Suosittelen muillekin. Kasvien kerääjille menestystä ja onnistuneita elämyksiä.

Kuvan maitohorsma on kuvattu alhaalta, jotta tausta saadaan epätarkaksi ja kohde erottuu muusta kasvillisuudesta.

Orvontädyke on kuvattu valkoisen paperin päällä, jotta yksityiskohdat erottuvat.

Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?