Millä puulla on suurimmat lehdet?

Nuoren haavan lehdet ovat moninkertaisia vanhoihin lehtiin nähden.

Meidän ihmisten elämään tuntuu oleellisena osana kuuluvan kilpailu, varsinkin näin jalkapallohuuman ja olympialaisten aikaan. Milloin juostaan, milloin hypätään, milloin nostetaan painoja tai pelataan. Usein tuloksia mitataan pituuksina tai aikoina, painoina tai suoritusmäärinä. Voittaja voi hymyillä leveästi. Luulen, ettei muilla lajeilla ole tällaista viettiä. Niiden kilpailu perustuu olemassaoloon. Koira ei kilpaile muuten kuin ihmisen yllyttämänä eikä taida hevonenkaan raveissa tuntea tarvetta voittaa ellei ihminen sitä kannusta. Hevosmiehet voivat kyllä olla eri mieltä tästä asiasta.

Usein kun puhelen ihmisten kanssa luonnosta, niin keskustelu päätyy vertailemaan luonnon saavutuksia. Tänä kesänä erityisesti perhosten määrästä. Näin on tämänkertaisen jutunkin kohdalla. Millä puulla on suurimmat lehdet? Nyt varmaankin pitäisi kaivaa mittanauha esiin ja alkaa suurisuuntainen mittaustuokio. Ensin on kuitenkin sovittava, mikä on puun lehti. Koivun ja haavan lehdet ovat selvät, mutta entä pihlajan kerrannainen lehti. Se muodostuu useammasta vastakkaisesta lehdykästä ja on siksi eri asemassa kuin esimerkiksi koivun ehyt lehti. Lisäksi on mietittävä, mitataanko lehden pituutta vai pinta-alaa, tuskin painoa kuitenkaan. Myös puun ja lehden ikä vaikuttavat asiaan, samoin kasvupaikka ja sääolosuhteet.

Itse olen usein ihmetellyt nuoren haavanvesan lehtien suurta kokoa. Ne saattavat olla jopa parikymmentä senttiä pitkiä ja kymmenen leveitä, joka tapauksessa aivan erinäköisiä ja -kokoisia kuin vanhan haavan lehdet. Myös koivun kantovesoilla lehtien koko on eri luokkaa kuin täysikasvuisen koivun. Tämä onkin yleistä monella puulajilla, nuorien vesojen lehdet ovat paljon suurempia kuin aikuisten puiden. Johtuuko tämä siitä, että nuori puu tarvitsee paljon ravintoa kasvaakseen suureksi ja lehdissähän sitä energiaa syntyy, yhteyttämisen kautta. En kyllä tiedä, onko tällä mitään tekemistä lehden koon kanssa.

Kotoisissa havupuissa on helppo havaita, että männyn neulaset ovat pidemmät kuin kuusen tai katajan neulaset. Mutta pieniksi jäävät kotoisen petäjämme neulaset, kun niitä verrataan joihinkin koristepuihin tai etelänmatkoilta tuttuihin havupuihin. Sembramännyn neulaset voivat olla jopa 15 cm pitkiä. Niiden pinta-ala on kuitenkin pieni verrattuna lehtipuihin.

Lehtipuissa lehdet voitaisiin jakaa karkeasti ehyisiin ja kerrannaisiin lehtiin. Jos pysytään kotimaisissa lajeissa, niin nuoren haavan lehti on aika kovilla kilpailussa suurimmasta, mutta koristekasveissa on kyllä useita sen voittajia. Esimerkiksi magnolian lehti voi olla yli 25 cm pitkä ja koristepajuillakin on yllättävän pitkiä lehtiä. Kerrannaisissa kotoisen pihlajan lehti jää pikkiriikkiseksi esimerkiksi puistopuuna joskus käytetyn jalopähkinän pitkälti yli puolen metrin pituisten lehtien kanssa kilpaillessaan. Myös hevoskastanjan sormilehdykkäinen lehti pärjäisi hyvin tässä sarjassa.

On siis hyvin vaikea sanoa, minkä puun lehti on suurin. Tätä asiaa miettiessäni selailin viime syksynä ilmestynyttä uusittua Suomen puu- ja pensaskasvio -kirjaa. Siinä on kuvattuna kaikki luonnonvaraiset puuvartiset kasvimme ja valtava määrä koristekasveja. Jos joku lukijoista on näistä asioista kiinnostunut, niin tämä kirja kannattaa hankkia tai lainata kirjastosta.

Monen koristepuun lehdet ovat suuria. Kuvassa on saarni.

Havupuiden lehdet ovat neulasmaisia pienentääkseen veden haihtumista. Nämä neulaset ovat kuusen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?