Kesällä 1952 olin olympialaisissa katsomassa stadionilla 1500 metrin juoksua. Seuraavana päivänä seurasin Käpylässä Velodromin luona maratonjuoksua. Tästä matkasta tein kouluun esitelmän. Siihen aikaan oli puute paperista, joten käytin toisen puolen myöhemmin muuhun tarkoitukseen. Muistissa on kuitenkin lause, jossa totesin stadionyleisön ”huutaneen kuin nälkäiset sudet”. 1500 metrin juoksun voitti yllättäen Luxemburgin Josef Bartel, joka lehtikuvissa oli kyyneleet silmissä ottamassa vastaan kultamitaliaan. Vuonna 2011 Luxemburgin matkalla näin Josef Bartel -stadionin ja kerroin ranskankieliselle taksikuskille tarkat muistot kyseiseltä päivältä. Taisi hieman ihmetellä tarkkoja tietojani ja läsnäoloani maalle tärkeässä urheiluvoitossa.
Olympialaisten tärkein seuraus oli, että kunnantoimiston pihassa alettiin järjestää tiiviiseen tahtiin ”olympialaisia”, joissa mukana olivat lapset perheistä Oksanen, Karppinen, Pulkkinen, Olkkola ja Sinervo. Maratonjuoksu ulottui vanhaa maantietä Kanniselle ja takaisin. Minä olin porukan vanhimpana tämän urheiluseura Nuijamäen Pyllistyksen epävirallinen johtaja. Nimen keksi Olli Karppinen. Radiosta kuuntelin kaikkia mahdollisia urheilutapahtumia. Minulla on 1950-luvun puolivälistä edelleen tallessa vihkoja, joihin olen kirjoittanut ylös urheilukilpailujen tuloksia. Päiväkirjoissani on myös tarkat tiedot kellonajoista, jolloin perheenjäsenet menivät nukkumaan ja nousivat sängyistä – todella arvokasta tietoa jälkipolville!
Ollessani keväällä 1968 Prahassa opiskelukavereitteni kanssa olin etukäteen suunnitellut hankkivani olympialaisten maratonin voittajan Emil Zatopekin nimikirjoituksen. Olisi ollut täydennys aiempiin Nurmen, Kolehmaisen ja Clas Thunbergin nimikirjoituksiin. Eipä löytynyt puhelinluettelosta hänen nimeään. Eikä löytynyt seuraavina vuosinakaan, koska vastustettuaan syksyn 1968 Prahan miehitystä hän joutui useaksi vuodeksi kaivostöihin.
Pälkäneen järkyttävin tapahtuma vuonna 1954 oli eduskuntavaalimainoksia pudottelevan pienlentokoneen surmansyöksy 7.3. Saarisen rantaan puolen kilometrin päähän kunnantoimistosta. Turmassa kuoli kaksi henkilöä. Lentoturmasta johtuen en ole koskaan ollut kiinnostunut pienkoneilla lentämisestä, vaikka mahdollisuuksia siihen olisi ollut monta kertaa. Samoihin aikoihin Pälkäneellä asunut – Karjalasta kotoisin ollut – Kalle Susi teki armeijan lentäjänä kuolemaan johtaneen syöksyn maahan.
Käytöskilpailu Kangasalan, Pälkäneen ja Oriveden välillä vuonna 1959 oli suuri tapahtuma. Kangasalan Sanomat teki kilpailusta tosi pitkän artikkelin, jonka otsikkona oli ”Avuliaisuus toi voiton Pälkäneelle, lasten epärehellisyys tappion Orivedelle”. Siihen aikaan Kunnallistietoihin ei mahtunut selostusta tapahtumasta. Lehteä kutsuttiin yleisesti Kunnanliuskaksi. Tuskinpa päätoimittaja Karppinen osasi ennustaa, kuinka valtavasti voi lehti muuttua puolessa vuosisadassa.
Vielä 2000-luvullakin osataan Pälkäneellä olla kohteliaita. Vaikka miesten hatunnosto on lähes tuntematon ilmiö nykyään, niin muutama vuosi sitten koin varsin myönteisen yllätyksen, kun kaksi tunnettua vanhemman polven pälkäneläistä nosti minulle hattua.
