Kukkia-kvartetin Sibelius-tulkinta kirvoitti bravo-huudot Aslak-klubilla

Kukkia-kvartetti konsertoi elokuun viimeisenä lauantaina Aslak-klubilla Kuohijoen venetsialaisten päätöstapahtumassa. Lähes satahenkinen yleisö sai nauttia esityksistä kauniissa poutasäässä. Kuva: Tiina Haapanen.

Kukkia-kvartetti konsertoi elokuun viimeisenä lauantaina Aslak-klubilla Kuohijoen venetsialaisten päätöstapahtumassa. Säänhaltijat olivat kylmän viikon jälkeen myötämielisiä, ja lähes satahenkinen yleisö sai nauttia esityksistä kauniissa poutasäässä. Kvartetissa soittavat Riikka Westerlund ja Anssi Koskela viulua, Sameli Vettenranta alttoviulua ja Lauri Rantamoijanen selloa.

Kvartetti aloitti konsertin tanskalaisen Carl Nielsenin vauhdikkaalla Scherzolla, jonka jälkeen kuultiin ranskalaisen elokuvasäveltäjän, Michel Legrandin svengaava Rochefortin tytöt. Seuraavaksi kirmasivat lavalle konsertin yllätysesiintyjät, pienet tanssijat Aada Kallioinen ja Vilma Tuominen. Heidän viehättävä tanssinsa ilahdutti yleisöä tutussa cha-cha-chássa, Keinu kanssain ja klassikossa, Camille Saint-Saensin Joutsenessa. Tytöt olivat innoissaan mahdollisuudesta tanssia kvartetin säestyksellä.

– Oli aivan ihanaa esiintyä kauniin ja satumaisen musiikin soidessa. Tuntui, että siirryimme taianomaisesti toiseen maailmaan. Kiitos, kun saimme tulla ja kiitos myös ihanalle yleisölle, tytöt huikkasivat.

Saint-Saensin Joutsenen sellosoolon soitti kvartetin sellisti Lauri Rantamoijanen. Yleisö sai ihailla taitavan sellistin upeaa tulkintaa. Lauriin teki vaikutuksen, että ihmisiä oli niin paljon löytänyt konserttiin viljapeltojen keskelle ainutlaatuiseen miljööseen. Hän oli iloinen välittömästä ja lämpimästä tunnelmasta.

Salainen haave
toteutui

Ennen väliaikaa kvartetti esitti illan vaativimman teoksen, finaalin Sibeliuksen jousikvartetosta Voces Intimae. Teos on vauhdikas ja sisältää myös jännittäviä luonnon ääniä kuvaavia sävelkulkuja. Esitys kirvoitti konsertin spontaaneimmat bravo-huudot. Oli iloista huomata, että klassinen musiikki toimii hyvin myös klubiympäristössä.

Väliajan jälkeen konsertti jatkui Einojuhani Rautavaaran ja Pietro Mascanin musiikilla. Sitten lavalle astui illan isäntä, Aslak Cristiansson kitaransa kanssa. Konserttiin oli valittu kolme tunnettua chansonia, Les Feuilles mortes, La Vie en Rose ja Comme d’habitude (My Way). Chanson tarkoittaa laulua, jonka sanat ovat ranskaksi. Aslak kertoi, että hänen salainen haaveensa on ollut jo kauan esiintyä klassisen musiikin soittajien kanssa.

Kukkia-kvartetti esiintyi nyt kolmatta kertaa Aslak-klubilla, ja yhteistyö on sujunut hyvin. Illan viiletessä yleisö halusi kuulla vielä lisää. Kvartetti ja Aslak esittivät iki-ihanan suosikkisävelmän What a Wonderful World. Unto Monosen Satumaa päätti konsertin ja sen sävelin kvartetti toivotti hyvää syksyä lämminhenkiselle yleisölle.

Aslak Christiansson kertoi, että hänen salainen haaveensa oli ollut jo kauan esiintyä klassisen musiikin soittajien kanssa.