Syksy on hienoa aikaa – nyt kannattaa poimia luonnonmarjat ja sienet talteen

Näihin aikoihin, kun kesä alkaa olla lopuillaan ja siirrytään syksyyn, mielenkiinto luonnon ihmeissä siirtyy marjoihin ja sieniin. Mustikkasato oli yllättävän hyvä heinäkuun kuivuudesta huolimatta, ja puolukan sadosta odotetaan jopa edellisvuosia parempaa.  Perinteisesti olen aloittanut puolukan poimimisen syyskuun ensimmäisellä viikolla. Soilla karpaloita näyttää tulevan viime vuoden malliin. Marjoja siis riittää noukittavaksi ja niitä kannattaa noukkia terveellisyyden vuoksi. Meidän luonnonmarjamme ovat uusienkin tutkimusten valossa todellisia terveystuotteita.

Puolukkasadosta odotetaan tänä vuonna hyvää.

Myös sienet ovat kuivuuden jälkeen heränneet. Niistä on tullut muutamia kysymyksiäkin. Tatit kannattaa poimia nuorina, etteivät sienisääsken toukat pääse niitä pilaamaan. Herkkutatti olisi jopa vientivaltti etelän maihin, jos meillä vain olisi poimijoita ja parempi organisaatio tatin kauppaamiseen. Helposti poimimme sieniä teiden varsilta, vaikka todellisuudessa ne kannattaisi jättää rauhaan. Sieniin tiedetään kerääntyvän raskasmetalleja, radioaktiivisuutta ja epäpuhtauksia. Näitä niihin kertyy runsaammin siellä, missä epäpuhtauksia esiintyy maaperässäkin enemmän eli asutuskeskuksissa, teiden varsilla ja likaisilla alueilla. Sienet kannattaa kerätä talteen kauempaa, ja onneksi täällä Sydän-Hämeessä onkin puhtaita metsiä riittämiin.

Usein minulta kysytään, voiko sieniä kerätä ja syödä turvallisesti. En uskalla ottaa kantaa pelkän kuvan perusteella enkä muutenkaan mielelläni neuvo näissä asioissa, koska en täysin tunne sieniä. Itse kerään vain niitä, jotka ovat selvästi tunnistettavissa ja vaarattomiksi todistettuja. Yleiset tatit ovat kaikki myrkyttömiä, vain sappitatti on pahanmakuinen. Myrkkyä siinäkään ei ole. Rouskut kannattaa kaikki ryöpätä kirpeyden vuoksi. Haperot ovat myös hyviä, mutta kannattaa varoa varsinkin punaisia haperoita. Niissä on mukana kirpeitä lajeja. Turvallisia ovat vahverot, torvisienet ja lampaankäävät. Siinäpä ne omat keruusieneni ovatkin vaaleanorakkaan lisäksi.

Lattakääpä on kookkaimpia kääpiämme ja helppo tuntea kanelinruskeasta itiöpölystä.

Metsäretkillä tapaa usein hyvinkin kummallisia sieniä, joiden nimiä minulta on kysytty. Kun paljon puhutaan lahopuun määrän lisäämistä metsissä luonnon monimuotoisuuden vuoksi, silloin myös kääväkkäiden määrä lisääntyy. Tässä ryhmässä ovat myös monivuotiset käävät, jotka saattavat olla hyvinkin oudon näköisiä. Nehän eivät ole syötäviä, mutta usein koristavat vanhaa metsää. Niiden lajilleen tunnistaminen vaatii hieman harjaannusta, sillä kääpiä on kymmeniä yleisiä lajeja ja paljon myös uhanalaisia. Erikoinen kääpä ulkonäöltään on suuri lattakääpä, jonka kanelinruskea itiöpöly voi värjätä sienen ympäristöäkin laajalta alalta. Tätä oli eräs kysyjä ihmetellyt. Myös oranssinpunainen punakääpä on herättänyt ihastusta.

Kauniin punainen punäkääpä koristaa lahoja lehtipuita.

Minusta luonto on syksyllä kauneimmillaan. Kuulaina syyspäivinä on rentouttavaa lähteä marjaan tai sieneen ja nauttia metsän hiljaisuudesta, vaikka satoa ei koriin kertyisikään. Vain nuo onnettomat hirvikärpäset voivat pilata tunnelmaa. Kun pysyttelee tutuissa maisemissa, ei eksymisen vaaraakaan ole. Tietenkin voi ladata kännykkäänsä karttaohjelman (esim. Kansalaisen karttapaikka), joka helposti opastaa takaisin autolle tai kotiin oudommastakin metsästä. Sitä olen itse käyttänyt usein eksyttyäni kasvitutkimuksissani. Tällainen ohjelma on hyvä turva luonnossa liikkujille. Nautitaan puhtaasta luonnosta ja väistellään huonosti lentäviä hirvikärpäsiä!

Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?