Jääkoneella 25 000 kilometriä – hallimestari ei ehdi kököttää kopissa kahvilla

Kangasalan jäähalli sai laajennusosassa toisen kentän. Ajettavaa jäätä siis riittää.

Hannu Janger ja jääkone eivät sentään ole täysin yhtä, mutta pitkän taipaleen kaksikko on kulkenut yhdessä Kangasalan jäähallissa. Oikeastaan hallimestarilla on nykyisin allaan 1990-luvun puolivälissä valmistuneen hallin kolmas jääkone; aiemmista koneista yksi palvelee edelleen vara- ja kiireapukoneena, mutta toinen päätyi autuaammille jäädytysmaille Venäjälle jo aikapäiviä sitten.

– Se oli alun perinkin noudettu jostakin jääkoneiden hautausmaalta, Janger nauraa.

Hän viittaa jäähallin alkumetrien tarkan markan politiikkaan, kun paini hallin tavoittelemista avustusrahoista päättyi tappioon ja syntynyttä markkavajetta oli pakko paikkailla myös hankinnoista nipistämällä.

Uusin, kuutisen vuotta Kangasalla palvellut sähkötoiminen kone on näppärä, ja sen ajaminen näyttää sivustaseuraajasta suorastaan helpolta.

– On siinä kuitenkin niksinsä. Kyllä sen jään ajamisen toki oppii parissa viikossa – vaikeampaa on jään tekeminen, jonka päivävuorolainen yleensä hoitaa, koska illan aikana jää kuluu.

Eikä ihme, että kuluu: jäähallissa luistelee reilut 200 harrastajaa joka ilta.

 

Tuhansia askelia, tuhansia kilometrejä

Jos on ajanut jääkoneella samassa hallissa 25 000 kilometriä, tietää mistä puhuu.

Janger on työskennellyt hallilla sen alkuajoista, vuoden 1996 loppupuolelta asti. Silloin hän hyppäsi pyynnöstä pestiin silloisesta metallialan työpaikastaan. Hallikuviot olivat ennestään tuttuja talkoohommien ja Kangasalan Voiton jääkiekkoporukoissa pyörimisen jäljiltä.

– Päivääkään en ole katunut tai vaihtaisi pois. Paljon tämä on antanut mutta myös ottanut, Janger tuumaa.

Hän työskentelee hallilla viitenä päivänä viikossa mutta on yrittänyt olla tavoitettavissa ongelmatilanteiden varalta ympäri vuorokauden. Jään ajamisen lisäksi hallilla työllistävät pienet remontit, siivoushommat, laskutus sekä vuorojen myynti ja hallinnointi. Pitkään Janger teki vain aamuvuoroa, mutta se järjestely muuttui jo kymmenisen vuotta sitten.

– Näyttää ehkä siltä, että äijät vaan istuvat siellä vanhassa kopissa, mutta ei se sitä ole. Eilenkin kun katsoin, askelmittari näytti 16 000 askelta.

Jäähallin laajennusosan myötä työmäärän voi katsoa kasvaneen kaksinkertaiseksi.

– Illalla kun puolen tunnin välein ajetaan kenttää, ei siinä paljon muuta ehdikään, Janger huomauttaa.

Lukuisista viikoittaisista pelitapahtumista huolimatta – normaaliolosuhteiden vuosittaisesta ottelumäärästä puhumattakaan – ottelut ovat häiriintyneet huonon jään takia vain muutamia kertoja vuosikymmenten aikana. Janger on ylpeä Kangasalan jäähallin jään laadusta, ja saatu palautekin on pääosin positiivista.

Toisenlaistakin palautetta on joskus kuitenkin tullut. Hallimestaria nyt jo hymyilyttää muisto lahtelaisen kaukalopallojoukkueen jättämästä palautteesta pukukoppiin, vaikka tuolloin 1990-luvun lopulla se ei juuri naurattanutkaan.

– Pukukopin seinille oli kipattu varmaan viiden laatikollisen edestä makaronilaatikkoa. Hirveä siivo.

Sikamainen palaute ei ollut perua heikosta jäästä vaan heikosta itsetunnosta, joka ei kestänyt tappiota kotijoukkueelle. Tapauksen jäljet ovat yhä nähtävissä: lahtelaisten johdosta pukukopeissa syömiselle tuli loppu.

Tuttu näky. Hannu Jangerille ykköshalli on sydämessäkin vielä ykkönen, vaikka saman katon alla majaileekin 3,2 miljoonaa euroa maksanut muotovalio eli niin sanottu kakkoshalli. Janger lupaa, että molemmista pidetään yhtä hyvää huolta.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?