Aitoon lainausasemalla satutunteja pitävä AiKa ry:n Elina Grönvall on saanut Pälkäneen kirjaston Vuoden lukuteko 2021 -palkinnon. Oikeastaan voisi puhua kolmen vuoden lukuteko -palkinnosta, sillä Grönvall aloitti satutunnit jo kolme vuotta sitten.
Korona-aika on osin rajoittanut satutuntien pitoa, mutta välistä tarinointi on koronasta huolimatta onnistunut yhdelle ryhmälle kerrallaan. Vuoden lukuteko -palkinto on ensimmäinen lajissaan. Tänä vuonna useimmat Pirkanmaan Piki-kirjastot päättivät sellaisen jakaa Piki-päivän kunniaksi 23. syyskuuta. Palkinnoksi Pälkäneen kirjasto luovutti kirjastokassin, kukat ja kunniakirjan.
Palkinnon jakaneen Pälkäneen kirjaston mukaan Elina Grönvall pursuaa ideoita ja tarinakonsepteja: kirjan lukemista, piirrossatuja, pöytäteatteria, sormileikkejä, lauluja, toiminnan liittämistä kuuntelun oheen, sadutusta, rytmiä ja taputusta, leikkiloruja ja lorupussin käyttöä, runokortteja, varjoteatteria… Hänellä on kaikenlaista rekvisiittaa mukana. Askartelu- ja käsitöitä ja miltei mitä vain voi käyttää tarinoissa, joita hän keksii myös omasta päästään.
Pitkä työura lastentarhanopettajana ja esikoulun opettajana Tampereella ja innostus käsillä tekemiseen sekä loruihin, riimeihin ja tarinoihin onkin ollut vankka pohja jatkaa vielä eläkkeellä ollessakin aktiivisena. Lasten kanssa ja heidän hyväkseen toimiminen on Grönvallille sydämen asia – ja hän kokee, että hänellä on vielä annettavaa.
Grönvall on syntynyt Aitoossa ja viettää siellä paljon aikaa, vaikka onkin elänyt lapsuusvuotensa Tampereen seudulla ja asuu yhä Tampereella. Hän on aikoinaan ollut mukana Haiharan nukketeatterissa ja käynyt Maija Barićin nukketeatterikurssin ja suorittanut kasvatustieteen opintoja. Hän on käynyt vuosien varrella myös erilaisia askartelu- ja käsityökursseja.
Grönvallilla on mainioita vinkkejä isille ja äideille eväiksi ja ”siemeniksi” lasten tulevalle elämänpolulle – sadon korjuu tulee sitten, kun lapset ovat vanhempia. Hän suosittelee myös klassisten satujen lukemista, ”ihania vanhoja Elsa Beskowin kirjoja, vanhoja Aapisia, yleensäkin runoja ja loruja ja lisäksi satujen kerrontaa omasta päästä”.
Hän on monesti antanut lasten itsensä keksiä hahmot tarinoihin – vaikkapa kissa ja hirviö – ja kysynyt mikä esine otetaan mukaan. Se on voinut olla sormus, missä tapahtuu..? Linnassa… Tarina muhii hetken Grönvallin ”satukoneessa” ja lähtee sitten tulemaan. Äänenkäytölläkin voi luoda tunnelmaa tarinan myötä. Lopuksi hän on voinut kysyä: ”Oliko siinä kissa? Oli. Oliko siinä hirviö? Oli. Oliko siinä linna? Oli. Oliko sormus? Ei. Mutta tiedätkö mitä? Sormus vierähti lattianrakoon eikä sitä koskaan löytynyt…”
– Tarinaa kertoessa voi käyttää vaikkapa ”roskia” tai muita pieniä esineitä. Niistä voi rakentaa taloa, koristella sitä, tarinan henkilöt voivat mennä sinne nukkumaan ja talon silloin peittää huivilla. Mielikuvitus vain toimintaan! Grönvall vinkkaa.
Hänen mukaansa lapsen itsensä keksimiä tarinoita kannattaisi kirjoittaa muistiin tai ehkä äänittää. Näin ne eivät jää unohduksiin ja niitä voisi kertoa uudelleenkin, ehkä myöhemmin omille lapsille.
Yhteinen lukuhetki tuo lapselle turvaa.
– Unisadun on hyvä päättyä onnellisesti eikä sitä saisi jättää kesken eikä ainakaan jännittävään kohtaan. Varsinkin herkimmille lapsille luettaessa ei saisi jäädä jännittävä kohta auki ja ratkaisematta. Lapselle kannattaa lukea sittenkin, kun lapsi on jo oppinut lukemaan.
Elina Grönvallin mukaan lukutaitoa ei voi hoputtaa.
– Oivaltaminen tulee sitten aikanaan ja se on ihana hetki. Oletettavasti jokainen meistä muistaa sen hetken, kun oppi lukemaan.
