Yksikään ihminen ei ole puhunut sillä tavoin kuin hän

Seppo Jarva.

Ensi sunnuntain evankeliumiteksti piirtää eteemme omituisen tapahtuman. Joukko miehiä oli lähetetty ottamaan Jeesus vangiksi – he kuitenkin palasivat tyhjin käsin. Kun lainopettajat tinkasivat syytä tähän, he saivat erikoisen vastauksen: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän”. Kun lainopettajat kuulivat vastauksen, he tuskastuivat ja parahtivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne?” Jeesusta vangitsemaan lähteneissä miehissä oli tapahtunut jotakin, Jeesuksen olemus ja puheet olivat koskettaneet heitä – epäusko oli muuttumassa orastavaksi uskoksi!

Jeesus on historiallisena henkilönä varsin tunnettu. Häneltä on jäänyt jälkeen paljon sellaisia ajatuksia, joiden varaan monet yhteiskunnat – myös omamme – ovat perustaneet omaa lainsäädäntöään. Vuorisaarna, rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ovat tänäkin päivänä yleisesti hyväksyttyjä eettisiä ohjeita. Vanhassa testamentissa annettujen 10 käskyn ja edellä mainittujen Jeesusten opetusten noudattamisen onkin koettu antavan ihmisten väliselle yhteiselle elämälle hyvät suuntaviivat. Jeesusta voikin hyvällä syyllä pitää suurena ihmisenä ja suurena opettajana. Moni on tänäkin päivänä valmis sanomaan tekstimme miesten tavoin: ”Yksikään ihminen ei ole puhunut sillä tavoin kuin hän”.

Yhtä asiaa Jeesusta vanginneet miehet eivät kuitenkaan tunnistaneet – sama asia jää huomaamatta monilta Jeesusta tänä päivänä suurena opettajana pitävältä henkilöltä: Jeesus oli muutakin kuin vain suuri ihminen, hän oli uskomme mukaan myös Jumalan Poika! Jeesuksen jumaluus ei mitätöi yhtäkään sanaa, jonka hän ihmisenä lausui. Jeesuksen jumaluus ei vähennä hänen arvoaan suurena arkipäiväisen etiikan opettajana. Jeesuksen jumaluus päinvastoin antaa niille entistä suuremman merkityksen: Jeesuksen opetukset eivät olleet vain ihmisen keksimiä viisauksia – ne olivat samalla Jumalan viesti meille ihmisille. Samaan aikaan Jeesuksen jumaluus kuitenkin korostaa myös sitä, että Jeesuksen merkitys ei tyhjenny hänen ihmisenä jakamiinsa opetuksiin!

Jeesuksen tehtävänä oli Jumalan Poikana kärsiä ihmisten puolesta synnistä aiheutuva Jumalan langettama rangaistus. Hän kuoli jokaisen ihmisen puolesta ja antoi heille uuden elämän mahdollisuuden. Ensi sunnuntain aiheena on usko ja epäusko. Jeesusta vanginneiden miesten suhde Jeesukseen muuttui ilmeisesti pelkkien Jeesuksen sanojen tähden. Usko alkoi orastaa. Heidän tilanteestaan oli kuitenkin vielä matkaa täyteen uskoon. Tuo usko luottaa Jeesuksen antavan elämään aivan uudenlaisen toivon. Toivo syntyy sen kautta, että ihminen uskoo Jeesuksen ristinkuoleman antavan anteeksiantamuksen juuri hänelle itselleen. Uskon kohteena ei ole tällöin vain Jeesuksen suuri ihmisyys vaan myös ja ennen kaikkea hänen jumaluutensa. Jeesus ei ole tuolloin vain suuri opettaja – hän on myös Herra ja Lunastaja!

Seppo Jarva, kirkkoherra
Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?