Missä olit Suomen jalkapallomaajoukkueen kannalta historiallisena hetkenä 6. kesäkuuta vuonna 2007? Katsoitko tapahtumia televisiosta vai olitko kenties yksi kymmenistätuhansista ihmisistä Olympiastadionin lehtereillä? Kangasalan kasvatti Toni Kallio seurasi tuolloin pelikentän tasolta, miten sittemmin Bubiksi nimetty huuhkaja antoi oman erikoisen panoksensa peliin, siivitti Suomen 2–0-voittoon Belgiasta ja toi maajoukkueelle yhä käytössä olevan lempinimen Huuhkajat.
Vielä mullistavampaa jalkapallohistoriaa oltiin lähellä kirjoittaa saman vuoden marraskuussa. Suomi pelasi Portossa Cristiano Ronaldon Portugalia vastaan EM-karsintojen päätösottelussa. Suomi jäi lopulta yhden maalin päähän kisapaikasta, kun kotijoukkue varmisti paikan EM-kisoissa 0–0-tasapelillä.
– Meillä oli siinä muutama hyvä maalipaikka lopussa. Pienet asiat näitä lopulta ratkaisevat, ja olihan meillä muutama heikompi peli siinä aiemmin karsinnoissa, Toni Kallio muistelee.
Hän viittaa karsintojen aikana sattuneeseen muutamaan ”odottamattomaan” pistemenetykseen Armeniaa ja Azerbaidzania vastaan. Lisäksi Helsingissä Suomella olisi ollut omassa kotiottelussaan mahdollisuudet jopa kaataa miesalivoimalla pelaamaan joutunut Portugali, mutta tuolloinkin oli tyytyminen tasapeliin. Jari Litmanen ennakoi heti kyseisen ottelun jälkeen, että lopputulos voi tehdä karsintojen päätöspelistä Suomen kannalta erittäin hankalan.
Pelaajat elävät Toni Kallion mukaan pitkälti tätä hetkeä sen sijaan, että katse olisi kaukaisessa teoreettisessa tulevaisuudessa. Niinpä hänelläkin katseet kääntyivät pian seuraaviin karsintoihin – ei sen laskemiseen, minä vuonna Suomi kenties voisi selvittää tiensä arvokisoihin.
Vuonna 2021 sekin lopulta nähtiin. Kallio seurasi kisoja televisiosta, mutta matkaa EM-kisoihin hän taittoi yhdessä Huuhkajien kanssa.
– Omaan valmentajakoulutukseen liittyen seurasin karsintapelejä ja tein erilaisia tehtäviä niihin liittyen. Oli hienoa nähdä toiminta läheltä. Se, että pääsimme kisoihin, on todella iso asia Suomi-futikselle. Toivottavasti tulevaisuudessa itse kisoissakin saadaan parempaa menestystä.
Tampereelta maailmalle ja takaisin
Kallio innostui jalkapallosta Ilveksessä pelanneen kummisedän esimerkin innoittamana. Yleisurheilu, jääkiekko ja lentopallo jäivät lopulta sivurooliin, kun aika kului TPV:n kaupunginosajoukkueen mukana ja kotikulmilla Suoraman kentällä.
– Junnuvuosina ei tullut sen kummemmin ajateltua, että tästä voisi tulla ammatti, ja sen parissa olisi tässä vaiheessa vieläkin mukana. Mutta asiat menivät hyvin – tyytyväinen saa siitä olla, ja iloinen, hän sanoo.
Ammattilaisura vei Kallion hiljalleen kauemmas kotikonnuista. Ensin HJK Helsingissä, sitten Norja, Sveitsi, Englanti ja jopa Thaimaa.
– Ei siinä mitenkään ollut ajatuksena, että pitäisi päästä kiertämään eri maita vaan ratkaisuja on tehty tilanteen mukaan. Jälkeenpäin on tietty mukava sanoa, että on päässyt näkemään maailmaa.
Englantiin Valioliigassa pelannut Kallio olisi halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta loukkaantuminen sotki tuolloin sopimusasiat.
Kenties parhaiten mieleen on uran varrelta jäänyt, miten jalkapalloa hengittänyt norjalainen pikkukaupunki sekosi cup-voitosta ja se, miten suurta ja ammattimaista toiminta huipputasolla Valioliigassa on.
Peliura loppui Ilveksessä, joka Kallion palatessa Tampereelle pelasi kakkosdivisioonassa. Vanhempien junioreiden valmennuksessa aloittanut Kallio siirtyi sittemmin edustusjoukkueen apuvalmentajaksi, josta hän tänä syksynä nousi varsin odottamatta kesken kauden liigajoukkueen päävalmentajaksi.
Kallion johdolla Ilves selvitti tiensä ylempään loppusarjaan, jossa joukkue pelaa viimeisen pelinsä lokakuun lopussa.
– Sellainen iso tavoite meillä loppukaudelle on, että taisteltaisiin ensi vuodelle europelipaikasta, mutta se tulee olemaan todella vaikeaa ja vaatii paljon onneakin. Sitten jäädään kesälomalle ja katsotaan, missä hommat jatkuvat sen jälkeen.
