Kimmo Pyykkö -taidemuseon näyttely Matkalla –66 on esillä 16.10.–30.1. näyttelytilojen 1. ja 2. kerroksessa. Se kertoo kuvanveistäjä, professori Kimmo Pyykön menestyksekkään, lähes kuusi vuosikymmentä kestäneen uran alkuvaiheista, jolloin nuoren kuvanveistäjän rohkean kokeileva ilmaisu nosti hänet alansa kärkijoukkoon. Pyykön sanoin näyttely on yksi dokumentti 1960-luvun kohtaloista.
“Pyyköstä ja raudasta kuullaan vielä” kirjoitti Aamulehti vuonna 1967. Tämä oli vuosi, jolloin Kangasalan Korvenperällä kasvanut, sittemmin pääkaupunkiin muuttanut nuori Pyykkö piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Helsingissä Galerie Artekissa. Arvostelumenestykseksi muodostunut debyyttinäyttely sysäsi Pyykön uran nousuun herättäen suomalaisen taidemaailman, median ja suuren yleisön kiinnostuksen. Jo edellisenä vuonna 1966 oli Pyykölle myönnetty Valtion taidepalkinto, joita sittemmin seurasi useita, kuten muitakin palkintoja ja tunnustuksia niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.
Rautakautta eli Pyykön kuvanveiston 1960-lukua leimasi rohkea ja kokeileva uusiomateriaalien käyttö. Rauta ja nimenomaan romuttamoilta löydetyt ja tarkasti valikoidut rautakappaleet hitsautuivat Pyykön työhuoneella luoviksi ja taidokkaasti toteutetuiksi teoksiksi. Lähes välittömästi tuli nuorelle Pyykölle pakottava tarve valaa figuureja ja osia figuureista nimenomaan rautaan osaksi valmismateriaalia.
– Teosten teemat, ideat ja elämänkohtalot vaativat kontrastisuutta ja veistokset realismia ja tunnistettavuutta, Pyykkö luonnehtii.
Ekologisuuden, uusiomateriaalien ja kierrättämisen teemat tekevät Pyyköstä yhä uusia katsojia ja sukupolvia ajankohtaisuudellaan puhuttelevan. Matkalla –66 painottuu Pyykön uraauurtavaan rautakauteen, joka aikaansa edellä viitoitti tietä materiaalien luovaan uudelleenkäyttöön kuvanveistossa.
Näyttelyn ensimmäinen kerros on kokonaisuus, installaatio Hiljainen dialogi. Sen seinille muodostuu Pyykön uudempaa tuotantoa edustavasta kymmenestä reliefeistä mystinen tila, jossa kuvastuu teemana lapsuuden ja nuoruuden Korvenperä. Korvenperän luonto, joka hiljaisessa dialogissa kuvastuu, on Pyykön omin sanoin hänen elämänsä ja urbaaninkin tekemisensä sininen sielu. Tilaan muodostuu myös toinen dialogi teosten Napoleon (1968) ja Pieni sotilas (1966) välille. Pyykön teoksista usein välittyvä valtasuhteiden teema hiljenee kaiken jälkeen myös hiljaiseen dialogiin. Toisen kerroksen veistokset keskittyvät Pyykön rautakauden teoksiin ja teemoihin. Esillä on myös Pyyköstä vuonna 2020 tehty haastatteludokumentti Korvanperältä kuvanveistäjäksi (Kimmo Pyykkö -taidemuseo & Harjula Production yhteistuotanto).
Matkalla –66 esittelee teoksia mm. Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmista Porin taidemuseosta, Kansallisgalleriasta/Ateneumin taidemuseosta, Sara Hildénin säätiön kokoelmista, Amos Rexistä, Jeppe Lahtisen kokoelmasta, Kuntsin modernin taiteen museosta, Turun taidemuseosta ja Taidesäätiö Merita sr:n kokoelmasta. Taidemuseon kolmannessa kerroksessa on esillä pysyvä näyttely Pitkän matkan ateljee, joka esittelee Pyykön elämäntyötä ja taiteellisen uran eri kausia.
