Yltäkylläisyyden keskellä kohtuullisuus näyttäytyy hiukan toisenlaisena kuin siellä, missä jokapäiväinen leipä on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys

Tällä viikolla vietetään ekumeenista vastuuviikkoa, joka on eri kirkkokuntien ja kristillisten järjestöjen yhteinen ihmisoikeus- ja vastuullisuuskampanja. Sen puitteissa kirkot pyrkivät toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Vastuuviikkoa on vietetty jo vuodesta 1979 lähtien. Viikon tavoitteena on saada ihmiset pohtimaan, kyselemään ja arvioimaan omaa elämäntapaansa suhteessa maailman tilaan.

Tänä vuonna vastuuviikon teemana on kohtuullisuus. Se, mikä on kullekin ihmiselle kohtuullista, riippuu paljon siitä, millaisista lähtökohdista käsin hän elämää tarkastelee. Yltäkylläisyyden keskellä kohtuullisuus näyttäytyy hiukan toisenlaisena kuin siellä, missä jokapäiväinen leipä on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

Toisten ihmisten elämäntarinoiden kuunteleminen lisää ymmärrystä ja empatiaa niitä kohtaan, jotka elävät toisenlaisessa todellisuudessa kuin minä itse. Maailma muuttuu pienemmäksi, välimatkat lyhyemmiksi. Lauluntekijä Mikko Kuustonen sanoitti jo muutama vuosikymmen sitten yhä ajankohtaista ajatusta siitä, miten maailman kärsimyksestä kertovan, kasvottoman uutisvirran takana on todellisia ihmisiä, meidän siskojamme ja veljiämme: ”Mutta kun sinusta tulee totta, minun veljeni, verta ja lihaa, lyö katseesi katuun armotta, vaikket syytä etkä vihaa.”

Apostoli Paavali kuvasi seurakuntaa kristittyjen yhteisöksi ja Kristuksen ruumiiksi, jossa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä. Kun yksi ruumiinosa kärsii, se vaikuttaa kaikkiin muihinkin. Kohtuullisuuden hengessä meidän tehtävämme on terävöittää tuntoaistiamme ja avata korvamme kuulemaan toisten jäsenten kokemusta sekä kääriä hihamme ja tarttua toimeen, kun siihen on tarvetta. Mihin minua kutsutaan juuri tänään?

Jeesuksen harras toive ennen hänen kuolemaansa oli, että kaikki kristityt voisivat kokea olevansa samalla puolella ja tukena toinen toisilleen: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:21) Se olisi ihan kohtuullista.

Elina Oksanen
seurakuntapastori
Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?