Arvio: Ilman lupaakin eläkepäivillään tappava James Bond tarjoillaan ravistettuna – ”007 No time to die” jättää katsojan hämmentyneeksi

Uusin James Bond -elokuva jakaa mielipiteitä, jopa yhden katsojan raadissa. Daniel Craigin Bond saa aisaparikseen muun muassa Paloman (Ana de Armas), joka ei jää pelkäksi seinäruusuksi. Naisilla onkin elokuvassa kaiken kaikkiaan kenties merkityksellisempi rooli kuin monessakaan edeltävässä Bond-elokuvassa. Kuva: Nicola Dove, DANJAQ, LLC, MGM.

007 No time to die

Uusimman 007-elokuvan suurin etukäteisjännitys tiivistyy siihen, annetaanko Daniel Craigin viimeistä kertaa näyttelemän James Bondin elää lopputeksteihin asti – ja mihin tyyliin Bond mahdollisesti lopulta lähtee.

Jollain tavalla tämän ja yhden aikakauden päättymisen asetelman tiedostaminen tekee 007 No time to die -elokuvan seuraamisesta erilaisen moneen muuhun Bond-filmiin verrattuna. Sivuhahmoilla on enemmän luonnetta ja karismaa, ja jopa kuvauspaikat tuntuvat sielukkaammilta ja olevan tavallista enemmän läsnä, olennaisena osana tarinaa ja elokuvaa pelkän kuvittamisen sijaan. Juuri miljööseen huomio kiinnittyy paitsi Italiassa myös – ja erityisesti – Pohjoismaissa, jossa sekä kesä- että talviaikaan nähtävä keltainen maalaistalo henkii suomalaisuutta. Tätä ei ainakaan vähennä taustalla huutava kuikka tai Bondin keittiön pöydältä nostama Nokian puhelin. Seutumme elävissä kuvissa -juttusarjaan ei uudesta Bondista merkintää sentään saa; Suomen sijaan kuvausryhmä liikkui pohjoismaisen ympäristön perässä Norjassa ja Fär-saarilla.

Itse tarina nivoo yhteen Craigin aikakauden Bond-elokuvien juonellisesti jossain määrin yhteen kudottua kuvastoa – ja onnistuukin siinä mukavasti antaen silti riittävästi myös niille, jotka eivät aiempien leffojen juonenkäänteistä ole perillä. Viittauksia, musiikkia myöten, tehdään tuntuvasti vanhempiinkin Bond-elokuviin, etenkin ”Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa” – monessakin merkityksessä.

Tässä Craigin viidennessä ja kaikkiaan 25. Bond-elokuvassa maailma on jälleen hieman muuttunut, kuten kenties herra Bond itsekin. Entisen 007:n eläkepäivät keskeytyvät, kun hänen ystävänsä Felix Leiter CIA:sta pyytää miehen apua siepatun tutkijan pelastamiseksi. Pelastusoperaation kautta Bond päätyy tapaamaan muun muassa entistä työnantajaansa MI6-tiedustelupalvelua, omaa seuraajaansa eli uutta 007-agenttia, ennestään tuttua rikollisjärjestö Spectren vangittua johtohahmoa ja vaarallisella teknologialla varustautunutta rikollista vastaan.

Elokuva on Bond-tuotokseksikin poikkeuksellisen pitkä, mutta sellaiselta se ei silti ainakaan ensikatsomalla tunnu. Toimintaa ja juonenkäänteitä on jäntevästi etenevässä tarinassa riittävästi;  tällä kertaa runsaat aseelliset yhteenotot ja takaa-ajot pitkälti korvaavat salaiset agenttihiiviskelyt. Craigin aiempiin 007-elokuviin verrattuna mukana tuntuu olevan enemmän ajoittaista pilkettä silmäkulmassa, minkä allekirjoittanut laskee selkeäksi plussaksi varsin totiseksi synkistelyksi välillä kääntyneiden edeltäjien jälkeen. Yltiöpäisen realismin unohtaminenkin tekee vain hyvää, vaikka itse pääroiston motiiveiksi ei tahdo keksiä mielenvikaisuutta ja käsikirjoittajien päätöstä kummempaa perustetta. Perheellinen katsoja saattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten on toteutettu ne kohtaukset, joissa on mukana yhdeksi keskeisistä hahmoista nouseva pikkutyttö.

”No time to die” -elokuvan parissa viettää kokonaisuutena hyvinkin viihdyttävän vajaan kolmetuntisen, vaikka lopussa olo onkin pitkän linjan Bond-seuraajalla hämmentynyt – jopa sen verran, ettei päällimmäisenä mielessä ole kysymys, kuka mahtaa olla seuraava Bond-näyttelijä.

Eli entäpä se loppu ja Bondin kohtalo? Ehkä riittää, jos sanoo, että elokuvan tekijätiimillä on selvästi ollut ”taiteellista kunnianhimoa” ja halua kunnioittaa Craigin 007-uraa tekemällä viimeisestä Bond-elokuvasta sarjakokonaisuutta ajatellen riskaabelinkin poikkeuksellinen. Markkinointihyötyäkään ei voine vähätellä.

Samalla on kuitenkin todettava, että taiteelliselle kunnianhimolle ja Craigille kumartaminen ovat pieni pyllistys itse James Bondille.

Pöytä siivotaan niin suurella kädellä, että seuraavilla tekijöillä on eittämättä hyvin vapaat kädet uuden rakenteluun Craigin seuraajan kanssa. Samalla mielen täyttää kuitenkin huoli siitä, ettei salainen agentti 007 vain päätyisi Hämähäkkimiehen kaltaiseksi surulliseksi sankariksi, jonka tarina vodkamartinin tavoin ravistellaan aina uuteen alkuun muutaman vuoden välein päänäyttelijän vaihtuessa.

James Bondilla (Daniel Craig) on jälleen maailma pelastettavana, vaikka ihan kaikkea ei onneksi tarvitse tehdä yksin. Ja yhden asian pitäisi olla varma: James Bond palaa kyllä. Kuva: Nicola Dove, DANJAQ, LLC, MGM.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?