Kieli ja suusi sanat – sanoilla voimme auttaa, kannustaa, rohkaista ja lohduttaa

”Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa.” (Jaakob 3:2.) Täydellisiä ei olla kukaan, mutta jokainen meistä voisi miettiä omalla kohdallaan omaa puhettaan, mitä omasta suusta tulee ulos. Varsinkin äkilliset tilanteet voivat tuoda sydämeltämme esiin yllättäviä sanoja. Tuleeko suustamme kirosanoja, siunaammeko vai kiroammeko kanssaihmisiä vierellämme? Pilkkaammeko Jumalaa vai pyydämmekö Jumalalta apua asioihimme? Ylistämmekö ja kiitämmekö Häntä suullamme täydestä sydämestämme vai vain muodollisesti? ”…Sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Luuk. 6:45).

Jaakobin kirjeen mukaan samasta suusta ei saisi lähteä kiitos ja kirous, koska samasta lähteensilmästä ei voi pulputa makeaa ja karvasta vettä (Jaakob 3:10–11). Kymmenen käskyä on annettu elämämme suojaksi. Niistä toinen käsky sanoo selvästi: Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

Kahdeksas käsky puolestaan kehottaa: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.” (2.Moos. 20: 7,16.) Jeesus muistuttaa meitä, ettei meitä saastuta se, mikä menee suusta sisään vaan meitä saastuttaa se, mikä tulee meidän suustamme ulos, koska sydämestämme ”lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset” (Matt. 15:11,18–19).

Vaikka vihastuisimmekin välillä, meidän ei pitäisi tehdä syntiä. Eikä antaa auringon laske vihamme yli. (Efesol. 4:26.) Meitä kehotetaan hillitsemään kielemme (Jaakob 3) ja laittamaan pois paitsi viha, kiivastuminen ja pahuus myös pilkka, ja häpeämätön puhe suustamme (Kolos. 3: 8). Meidän on kerran tehtävä tili Jumalalle jokaisesta turhasta sanasta (Matt. 12:36). Kielemme hillitsemiseen voimme pyytää Jumalalta apua. ”Herra, aseta suulleni vartija, vartioi huulteni ovea” (Ps. 141:3).

Sanallinen viestintä ei ole kaikille yhtä helppoa. Vaikeaksi puhumisen koki myös Mooses ja Jeremia. Mooses ei ollut mielestään hyvä puhuja; hän oli hidaspuheinen ja hänellä oli kankea kieli. Jeremia puolestaan vastusteli saamaansa Jumalan kutsua profeetaksi, koska koki, ettei osannut puhua nuoruutensa takia. Jumala rohkaisi heitä molempia. Moosekselle Jumala sanoi: ”Mene nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on sanottava” (2. Moos. 4: 12). Jeremialle Jumala vastasi: ”Älä sano: ”Minä olen nuori”, vaan mene, minne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua” (Jer. 1:7). Herra kosketti Jeremiaan suuta ja lupasi panna sanansa hänen suuhunsa (Jer. 1:9).

Monet Jeesuksen opetuslapsista julistivat Jumalan sanaa rohkeasti Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen suurillekin ihmisjoukoille. Pyhä Henki antoi heille rohkeutta puhumiseen ja oikeita sanoja. Varmasti he pyysivät nöyrästi esirukousta ja rukoilivat itse Jumalalta apua puheeseensa. ”Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden olen kahleissakin, ja että toisin sen julki ja puhuisin niin kuin minun pitää puhua” (Kolos. 4:3–4).

Ei ole samantekevää, mitä sanomme. ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisaitten kieli on lääke” (Snl. 12:18). Sanoilla voimme auttaa, kannustaa, rohkaista ja lohduttaa kanssakulkijoitamme. Hyvä sana ilahduttaa huolista painuneen mielen (Snl. 13:25). Oikeaan aikaan lausutut sanat ovat kuin ”kultaomenia hopeamaljoissa” (Sananl. 25:11). Kunpa muistaisimme sanoa rakkaimmillemmekin sen ääneen, kuinka rakkaita ja arvokkaita he ovat. Paavalin mukaan puheemme tulisi olla aina suloista, suolalla maustettua, ja meidän tulisi tietää kuinka itse kullekin vastata (Kolos.4: 6).

Kaiken kaikkiaan meidän pitäisi kuitenkin olla hitaita puhumaan ja vihaan, mutta nopeita kuulemaan (Jaakob 1:19). Tärkeintä on muistaa, että suun tunnustuksella ja uskolla pelastutaan. ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:9–10).

Mira Weck-Heinonen,
Pälkäneen Helluntaiseurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?