Liikkuminen liikenteessä vaatii yhteispeliä sekä sopeutumista alati muuttuviin tilanteisiin. Meillä on olemassa pelisäännöt autoilijoille, pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Onnistunut ja turvallinen liikkuminen paikasta A paikkaan B onnistuu vain pelisääntöjä noudattamalla ja toiset huomioiden. Suojatiet ovat paikkoja joissa kulkumuodot kohtaavat. Toistemme havaitseminen, erityisesti näin syyspimeällä on haasteellista. Märät tienpinnat, sade, sumu ja huono valaistus vaativat tarkkuutta jokaiselta liikkujalta. Näissä olosuhteissa meidän on huolehdittava näkyvyydestämme liikenteessä. Tummat vaatteet, heijastimien puute ja pimeät polkupyörät eivät tuo turvallisuutta.
Autojen teknisen toimivuuden ja turvallisuuden ylläpitämiseksi on olemassa toimiva katsastusjärjestelmä. Kiireen jättäminen pois liikenteestä on ennakkoehto liikenneturvallisuudelle. Liikennesuunnittelun osuutta ei pidä väheksyä. Tähän tarvitaan ennakkoasenteista vapaata suunnittelutaitoa.
Erityisesti olen huolissani lasten ja nuorten liikenneturvallisuudesta. Polkupyörissä toimivat valot ovat minimiehto liikenteeseen lähtemiselle. Muiden lisälaitteiden, kuten esimerkiksi etu- ja takapäähän kiinnitettävien lapsikärryjen turvallisuuteen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Liikenteessä näkyy asiallisen oloisia tehdastekoisia lapsikärryjä. Liian usein vastaan tulee myös omatekoisia kyhäelmiä, joissa pahimmissa tapauksissa olen nähnyt istuvan neljäkin tenavaa. Kuka valvoo näiden laitteiden kuntoa ja turvallisuutta?
Asenteet, ylimielisyys ja erityisesti välinpitämättömyys aikaansaavat vaaratilanteita ja maksavat ihmishenkiä. Vanhassa kansanviisaudessa todetaan ”koulutus on opintojen äiti”. Vanhempien ja koulun tehtävänä on opettaa, opastaa ja olla esimerkkeinä jälkikasvulle. Jos nuoria ei opeteta ennen kadun ylitystä katsomaan vasemmalle ja oikealle, keskittymään liikenteeseen kännykän sijasta, katsomaan mitä väriä liikennevalot näyttävät, ollaan ongelmissa. Nuorena opitut tavat seuraavat myöhemmälle iälle. Jos me vanhemmat emme opasta turvalliseen liikennekäyttäytymiseen, mistä luulette lasten saavan käyttäytymismallinsa.
Markku Lehtinen
Tampere
