Hoosianna! – ”oi auta, pelasta”  

Minna Kyrkkö.

Viime sunnuntaina syttyi ensimmäinen adventtikynttilä ja alkoi uusi kirkkovuosi. Kirkko verhoutui juhlan kunniaksi valkoiseen asuunsa. Adventin kynttilät symboloivat valoa ja vapautusta, jota odotetaan: Jeesusta. Jokaisella adventilla on oma teemansa ja tänä ensimmäisenä se on nöyryys. Adventti ja palmusunnuntai kertovat samasta tapahtumasta, pelastajan eli Messiaan odotuksesta. Juutalaiset odottivat kuningasta, mutta Jeesus olikin nöyrä ja lempeä eikä käyttänyt maallista valtaa.

Nyt elämme jo violetin väristä hiljentymisen ja rauhoittumisen paastonaikaa. Vai miten on? En usko olevani väärässä ajatellessani, että useimmilla meistä tämä saattaa olla vuoden kiireisintä aikaa. Tarkastellessani joulukuun kalenteriani ensimmäistä kertaa pappina, en oikein usko hiljentyväni ja rauhoittuvani.

Paaston aikana on kiireestä huolimatta mahdollisuus keskittyä miettimään, millainen on suhde omaan itseen ja lähimmäisiin, mikä on suhde Jumalaan? Mitä jos tänä vuonna miettisimme, mikä on oikeasti tärkeää ja oleellista joulussa? Onko se kuitenkin jotain ihan muuta kuin viimeistä nurkkaa myöten puunattu koti tai sosiaaliseen mediaan kelpaava kuva täydellisestä joulupöydästä?

Kristinuskon yksi aarteista on lupa armollisuuteen itseä ja toisia kohtaan. Jeesuksen opetuksia elävät todeksi ne ihmiset, jotka tahtovat toiselle hyvää. He, jotka viljelevät armollisuutta arvostelun sijaan, kiitollisuutta kyräilyn ja kateuden sijaan, välittämistä valittamisen ja oman edun tavoittelemisen sijaan. Suuresti arvostamani piispa Mari Leppänen totesi virkaanasettamissaarnassaan, ettei Jumalaa voi rakastaa ohi ihmisen. Jumala ei myöskään ole vain meidän suomalaisten, ei vain luterilaisten eikä liioin vain valkoisen miehen määrittelemä. Jumala ei kiinnity vain tähän aikaan, vaan taustoittaa elämäämme vuosisataisilla viisauksilla tarjoten myös näyn tulevasta. Kristinuskon aarteista heijastuvat eteemme avara maisema ja toivoa tuovat teot.

Me tiedämme jo jouluna pääsiäisen tapahtumat toisin kuin Jeesuksen aikalaiset.  Kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulun merkitys on erottamattomasti yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Sekä ensimmäisenä adventtina että palmusunnuntaina lauletaan Hoosianna-hymni. Hoosianna! -huudahdus on alun perin rukous ”oi auta, pelasta!” Muistuttakoon tämä huudahdus meitä siitä, että hiljainenkin rukous tai kuiskaus ylöspäin voi riittää ja olla tarpeeksi silloin kun ei itse tunne riittävänsä.

Minna Kyrkkö

Seurakuntapastori

Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?