Kummelia tänä vuonna juhlistaneet Silvennoinen, Kahilainen ja Hela – kuka sanoi mitäkin?

Timo Kahilainen, Heikki Silvennoinen ja Heikki Hela kuvasivat viime kesän lopulla Kummeli-ohjelman erikoisjakson. Mukaan pääsivät muun muassa Kouhia ja työmiehet, mutta aivan kaikki ideat tai kuvatutkaan jutut eivät lopulta mahtuneet mukaan. Kuva: Yle Kuvapalvelu.

Kummeli-ryhmä on viettänyt tänä vuonna 30-vuotisjuhlavuottaan. Esitimme Heikki Silvennoiselle, Timo Kahilaiselle ja Heikki Helalle samat kysymykset – tunnistatko, minkäväriset vastaukset ovat kenenkin suusta?

 

Mikä on oma suosikkisketsisi – tai mikä nousee useimmiten puheeksi ihmisten kanssa jutellessa?

Yhtä rakkaita ja inhottavia ne ovat kaikki..!

Olen aina peräänkuuluttanut itse sketsiä, onko se hyvä vai huono – ei ole väliä, kuka sen tekee. Pääministeri nousee usein esiin, ja uskomaton asiakaspalvelija Kalervo Jankko. Jankkohan jaettiin jossain kohtaa jopa Bundesliigaan ja NBA:han, mikä kyllä huvitti.

Yhtä on mahdotonta sanoa, mutta esimerkiksi live-yleisön edessä Telakalla tehty Rapakymppi naurattaa. Normipäivä on puolestaan sellainen, mikä tulee usein puheeksi.

 

Mitä jo tehtyä et ehkä tänä päivänä lähtisi tekemään?

Kaikki tehtäisiin kyllä edelleen, ja ne on tehty siinä ajassa kuin ne on tehty. Aikoinaan Yle jätti Aziz Combat Fighter -sketsin pois. Syynä oli se, että ei osoittaisi hyvää makua, jos sattumalta samana päivänä tapahtuisi terrori-isku.

Fyysisesti jotakin juttua, kuten pilkkimiesten putoaminen jäihin. Muistan myös, kun tein haastattelua ulkona kevyesti pukeutuneena nopeapuheisena toimittajana Aas Weckströminä, oli 15 astetta pakkasta ja puhe alkoi kangerrella… oli pakko käydä välillä pakettiautossa lämmittelemässä. Aina ei ollut siinä mielessä kivaa.

Niitä voisi olla montakin, mutta tämä on kuitenkin vain huumoria, eikä meillä ole ikinä ollut tarkoituksena tehdä pilkallisesti tai ilkeillä. Aziz ei tänä päivänä enää toimisi, mikä kertoo siitä, että huumorinkin pitää olla ajassa kiinni. Kummeli-stories -elokuvan ralliosuudessa Saab räjähtää, kun tankkiin laitetaan kerosiinia… ja mehän olemme siellä sisällä, kun konepellit, ovet ja muut lentelevät irti. Kuvausryhmä oli piilossa jossain metsässä ja räjähdemies vakuutteli, että on tämä turvallista – niin kuin olikin, mutta sitä en tekisi uudestaan, jos ei olisi ihan pakko.

 

Onko pöytälaatikkoon jäänyt jotakin, jonka toteutumattomuus nyt kismittää?

Onhan ehkä niitäkin, mutta meidän tekotapa on sellainen, että ideoita pallotellaan ja puhutaan paljon. Jos jokin idea unohtuu, sille on  varmaan jokin syy. On pöytälaatikkoon unohtunut muutama leffakässärikin.

Ei kaikkea edes muista, mutta ihan nerokkaitakin ideoita on varmaan jäänyt kuvaamatta. Juhlajaksostakin jäi jotain yli… ja aikoinaanhan esimerkiksi Matti Grönberg ei halunnut laittaa Panomiestä tv-sarjaan mukaan.

Ideat ovat usein sellaisia heittoja… Juhlajaksoonkin jäi materiaalia yli: työkoneiden arvonta, ja yksi potilas Saarinen ei tullut… Yksi Perintöä odotellessakin olisi.

 

Kerro jokin parhaista Kummeliin liittyvistä muistoistasi?

No niitä on paljon, tolkuton määrä uskomattomia hetkiä. Yksi vakiovastaukseni on, että olen saanut pelata jääkiekkoa keskushyökkääjänä Raimo Helmisen ja Teemu Selänteen kanssa samassa ketjussa. Se oli paikka, josta en uskonut itseäni löytäväni. Kyse oli siis hyväntekeväisyysottelusta.

Ne muutamat live-keikat 1990-luvulla olivat kyllä riemukkaita. Muistan, kun olimme juhannuksena Virroilla, ja yleisöä oli sen 30–40 000… Helan Heikin tohtorihahmo esitti pilipalilaulun ja pisti sitten koko yleisön vetämään älämölöä. Muistan sen tunteen, kun kurkistelin sitä jostain lavan takaa.

En osaa sanoa, mikä olisi paras, mutta ikimuistoinen on viimeinen live-keikka kesällä 1994, kun tohtorihahmo pyytää monikymmentuhatpäistä yleisöä vetämään älämölöä. Totesin sen jälkeen, että en pääse tässä maassa enää tämän pidemmälle. Se on ollut kyllä yksi absurdeimmista tilanteista vuosien varrella.

 

Miten juhlavuosi näkyi omassa arjessasi?

Ihan riittävästi, ajattelin ensin että juhlavuosi menisi samalla lailla kuin muutkin vuodet. Tosi kiva, että juhlaohjelma otettiin niin hyvin vastaan; lähdimme tekemään yhtä normaalia Kummeli-jaksoa lisää yrittämättä liikaa. Se Tampereen kulttuuripalkinto oli hieno tunnustus, ja vaikka olemmekin kovia mitalien vastustajia, tässä annettiin vähän periksi.

Ylellä oli radio-podcast, sitten oli se Tampereen kulttuuripalkinto ja juhlaohjelma, muutenhan tämä pellen elämä on ihan samanlaista. Aika rauhallisella sykkeellä tässä mennään. Hauskaa, että meidän ryhmä on kasassa – ja ollaan niinkin hyvissä väleissä, että saatiin ohjelmakin tehtyä..!

Näinkö se meni sitten 30 vuotta – eikä olla kehitytty tai viisastuttu yhtään! Juhlajakson tekeminen meni omalla painollaan, eikä sitä varten edes yritetty mitenkään uusiutua. Kuvaukset olivat elo-syyskuussa, ja syyskuun lopussa piti olla jo valmista tavaraa.

 

Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla?

Kaikennäköistä… pitkästä aikaa pääsi tekemään muutaman keikan  The Dumb Stuff -kokoonpanon kanssa, meillä on siinä mukana filharmonian soittajia ja solisteina Gilbert Kuppusami ja Suvi Karjula. Soitamme sellaista Stevie Wonder -tyyppistä musiikkia. Ja torvethan on aina jees!

Olemme tehneet keikkoja Hela & Silvennoinen Bandin kanssa, ja teen nyt myös suomenkielistä soololevyä. Kaksi biisiä onkin siltä jo julkaistu. Yritän saada levyn keväällä julki.

Olemme kiertäneet keikoilla Anssi Nykäsen, Harri Rantasen ja kangasalalaisen, kehityskelpoisen kitaristin Heikki Silvennoisen kanssa. Keväällä on määrä tehdä omia akustisia keikkoja, vähän jotain kuvia ja elokuviin tulevan Kontio ja Parmas -elokuvan tiimoilta tulee varmaan jotakin tekemistä. Elokuvahan on jo tehty viime vuoden puolella.

 

Vastaukset:

Sininen = Timo Kahilainen

Punainen = Heikki Silvennoinen

Vihreä = Heikki Hela

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?