Joulumaa – ”Me suomalaiset vietämme joulua vuoden pimeimpänä ajankohtana”

Joulun syvimmän merkityksen kaipuun ja todellisen joulumielen etsimisen voisi kiteyttää sanaan ”joulumaa”. Sitä me etsimme ja kaipaamme. Joulumassa pystyisimme viettämään oikeaa unelmien joulua, kokemaan rauhaa, rakkautta ja lämpöä. Mutta mistä tuo joulumaa sitten oikein löytyy?

Joulumaata ei löydetä Korvatunturilta eikä mistään muustakaan paikasta. Joulumaa löytyy ihmisen sisältä silloin kun joulun lapsi on saanut tuoda sydämemme pimeyteen ripauksen taivaallista valoa. Joulumaan valon me näemme tänään loistavan Jeesuksen seimestä. Seimen lapsi on meidän suunnannäyttäjämme, meidän tiemme joulumaahan.

Me suomalaiset vietämme joulua vuoden pimeimpänä ajankohtana. Pimeyden keskellä me kaipaamme valoa. Joulun aikaan ikkunoilla loistavat kyntteliköt ja pihoilta löytyy erilaisia ulkovaloja. Nämä valonlähteet luovat kirkkautta pieninä pisteinä muuten niin pimeään maisemaan.

Valosta puhutaan myös profeetta Jesajan kirjassa: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa loistaa kirkkaus.” Pimeyttä ja synkkyyttä ei ole ainoastaan ihmisen ulkopuolella. Hämäryyttä on myös meidän jokaisen sisimmässä. Tähän monentasoiseen hämärään ja pimeyteen Jumala Jesajan suulla aikanaan lupasi valon.

Jouluevankeliumissa, kertomuksessa siitä kuinka Jumala valmisti meille joulun, kerrotaan tuon lupauksen täyttymisestä ja valon tulosta maailmaan. Paimenet olivat yöllä vartioimassa laumaansa, kunnes taivaallinen kirkkaus ympäröi heidät. Tuon kirkkauden vallitessa enkeli kertoi valoisan sanomansa paimenille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Joulun evankeliumi vaatii seurakseen hiljaisuuden ja palvonnan ilmapiirin. Joulun sanoma on salaisuus, jonka verhon taakse me emme pääse. Jeesuksen elämän syvin salaisuus käy yli kaiken ihmisjärjen. Nöyrästi yhdymme kirkon vanhaan tunnustukseen hänen syntymisestään, aavistaen, että tämä ihmiselämä ei saa selitystään tavallisista inhimillisistä ajatuksista. Joulun ihmeessä on kysymys aivan erityisestä jumalallisesta puuttumisesta asioiden kulkuun. Siinä on kysymys Jumalan teosta, jota me kumartaen ylistämme.

Jokainen juhla loppuu aikanaan. Joulun juhla ja ilo, elämä joulumaassa jatkuu kuitenkin Jumalan läsnäolossa. Jumala ei ole pelkästään joulun tunnelmassa. Hän on luvannut olla läsnä myös elämän arjessa, sohjon keskellä. Ihmiseksi syntynyt Jumala on tullut meidän rinnallemme. Hän on tuonut meille taivaallisen valon ja luvannut kulkea kanssamme kaikki päivät aina maailman loppuun asti. Tästä ihmeellisestä, mutta todellisesta joulun sanomasta me löydämme unelmien joulun, joulumaan, jonka rauhassa elämä saa jatkua juhlapyhien jälkeenkin. Silloin, silloin ihmisellä on joulu ainainen.

 

Markku Viitala

Kappalainen

Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?