Uusi vuosi symbolisoi uutta alkua ja uusia mahdollisuuksia. Todellisuudessahan vuoden vaihtuminen on aika laskennallinen juttu, mutta jos tällainen metafora tuo toivoa ja positiivisuutta, niin otetaan se kernaasti vastaan.
Toiveet voivat myös toteutua, niin isot kuin pienetkin. Asuin lapsuuteni kouluilla ja lumen sataessa toivoin, että voisin itse tehdä siihen ensimmäiset jalanjäljet, eikä lumipeite muutenkaan tallaantuisi kymmenien muiden lasten askelista. Tuo toive on toteutunut, ikkunastani avautuu koskematon, lumen peittämä valkoisuus.
Asuessani kaupungissa haaveilin potkukelkkailusta, siitä, että voisi liu’utella jalaksilla heti kotiovelta. Tuokin toive toteutui muuttaessani Sappeeseen. Ja jos oma tie on hiekoitettu, niin lähikylissä on potkukelkkaväylää aina, kun lumitilanne sen mahdollistaa. Kuutamoa ja tähtiä ilman valosaastetta voi täällä ihailla pimeältä taivaalta. Sekin oli joskus haave.
Vuosia aikuiselämässäni toivoin, ettei kaikkea tarvitsisi tehdä itse ja kaikesta olla vastuussa yksin. Nykyisin, jos Luopioisissa joku sanoo idean ääneen, niin kohta on jo väkeä sitä tekemässä. Samaa ihanaa porukalla touhuamista on muissakin kylissä, mutta tuon entisen kotikontuni nyt vain satun tuntemaan parhaiten. Rinnallani, omassa elämässäni, on myös puoliso, jonka kanssa yhdessä tekeminen on luonnollista ja ihan parasta.
Yleisempi, iso toive minulla ja monilla muilla tänä vuodentaitteena on varmasti, että terveyttä riittäisi mahdollisimman monille ja pandemian laantuisi pian, saataisiin taas tavallinen, vapaa elämä.
Entäpä ne uuden vuoden lupaukset? Niitä kukin tekee, jos sen tarpeelliseksi katsoo. Toivoisin hartaasti, että entistä useampi lupautuisi toimimaan vastuullisesti siinä, missä me voimme vaikuttaa vapaampaan ja parempaan tulevaisuuteemme, eli huolehtisi rokotuksista, maskin käytöstä, käsihygienia ja turvaväleistä.
Syitä tällaisen lupauksen harkitsemiseen on monia, eikä asioita kannattaisi sekoittaa. Jos puhutaan yksilön valinnanvapaudesta ja hengenvaarallisen tartuntataudin kanssa selviytymisen vaatimista toimista vaihtoehtoisina asioina, liikutaan kahden täysin eritason ilmiön parissa. Niitä ei voi kilpailuttaa. Virus ei kysy eikä kunnioita ihmisyksilön oikeuksia. Jos ainoa ajankohtainen asia taudin kourissa lojuvalle potilaalle on se, että jaksaisi vielä väkisin hengittää, ei valinnanvapautta todellakaan ole. Tai on sentään, voi kuitenkin päättää, jatkaako taistelua vai antaako periksi. Taudin leviämistä emme pysty kokonaan lopettamaan, mutta joka on vastuuttomuuttaan altistanut toisen tartunnalle ja saattanut hänet siten kriiittiseen tilaan, on samalla riistänyt häneltä vapauden, pahimmassa tapauksessa vielä oman valinnanvapautensa nimissä.
Siispä toivotan terveyttä ja kaikkea muuta hyvää meille kaikille uutena, alkavana vuotena!
