Kuusikymppisen A-P Rakkolaisen ja nelivitosen Jarno Saarion tavoin kantrimarkkinoille on lähtenyt saapastelemaan Pälkäneen Puutikkalassa asuva laulaja-kitaristi Eero Itkonen tuoreen Bad Rabbit -yhtyeensä kera. Alle nelikymppisenä hän on siis sukupolvea, joka ei ole ollut aikalaisena nauttimassa länsiuusimaalaisen Country Expressin sävelistä eikä edes 1970- ja 1980-luvun vaihteen rockabilly-buumista, jonka bändeistä osa oli kantriinkin päin kallellaan.
Sen sijaan Itkoselle on nuoresta asti järjestynyt kantrikoulua suvun kautta. Salmentaan kylässä asuva setänsä Pekka Itkonen nimittäin on vaikuttanut lukuisten muiden soittoprojektiensa lisäksi Nääsvillen Veljekset -kantrikokoonpanon rumpalina jo pyöreät 40 vuotta. Myös tuolta veteraaniryhmältä ilmestyy lähikuukausina uusi levy, jo järjestyksessään kymmenes. Pekka Itkonen rumpaloi myös Bad Rabbitin riveissä.
– Pekkahan minut on aikoinaan tutustuttanut kantriin ja kantrirockiin. CCR ja Eagles ovat olleet hänelle kovia juttuja, ja kummankin musassa on rutkasti kantrivaikutteita. Erikseen on sitten ihan se perinteisempi kantri, ja Bad Rabbitin kanssa pyrimmekin soittamaan materiaalia useammasta kantrin osakategoriasta, Itkonen mainitsee.
– Toistaiseksi ohjelmistossamme on vain yksi oma biisi, ja muuten mennään lainakappaleilla. On Hank Williamsin ja Jimmie Rodgersin aikaista tavaraa siinä missä Waylon Jenningsiä ja Merle Haggardiakin. Näistä jälkimmäinen on ehkä suurin kantrisuosikkini henkilökohtaisine elämäntarinabiiseineen. Soitamme toki myös joitakin uudempien kantritähtien kappaleita.
Soolopohjalta erään amerikkalaisen biisintekijän kanssa internetin kautta yhteistyötä tehnyt Eero Itkonen bassottelee suomirockia veivaavassa porukassa, jossa vaikuttaa kitaristina Pekka Itkosen poika Antti Itkonen.
Bad Rabbit on kuitenkin tällä hetkellä lähinnä laulaja-kitaristin sydäntä. Itkosten lisäksi bändiin kuuluvat nokialainen kitaristi Jonni Seppälä ja kangasalalainen basisti Ville Vallila. Korona-aika on tiennyt vajetta keikkamahdollisuuksiin, mutta kävi pumppu jo ihan Tampere-talon estradillakin soittamassa yksityistilaisuudessa viime syksynä.
– Levykin on mielessä käynyt, mutta jos sellainen tehdään, sen kanssa ollaan sitten viimeisen päälle huolellisia. Studio-liveä meiltä on jo Youtubessa monen biisin verran. Kantri on näin solistin näkökulmasta siinä mielessä haastava tyylilaji, että hyvältä kuulostaakseen tulee hallita monenlaisia nyansseja tulkinnassaan, Puutikkalan musamies toteaa.
Lue myös:
Kantrikeskiviikko: Kun Sydän-Hämeestä kasvoi kantrimusiikin merkittävä keskus
