Esirippu aukeaa taas: Pälkäneen Musiikkiteatteri palaa lavalle yli kahden vuoden tauon jälkeen

– Hei, tosi hienosti teitte! Mutta otetaan vielä kerran kohtaus uudestaan.

Pälkäneen yhteiskoulun auditoriossa kuuluu iloinen puheensorina, mutta ohjaaja Pasi Revon kommentti lopettaa sen heti, ja kaikki keskittyvät jälleen olennaiseen. Yhdestätoista näyttelijästä osa on lavalla, osa katsomossa seuraamassa muiden harjoittelua. Mukana on myös bändi, johon ohjaaja-Pasikin kuuluu, samoin kuin yksi näyttelijöistä, Eveliina Virtanen.

Pälkäneen Musiikkiteatterin ja Valkeakoski-opiston yhteistyössä tekemä musiikkinäytelmä Sattumalta saatua on valmistumassa kokonaiseksi esitykseksi, vihdoinkin.

Niin kuin moneen muuhunkin asiaan, myös tähän näytelmäprojektiin koronapandemian saapuminen Suomeen maaliskuussa vuonna 2020 on vaikuttanut todella paljon. Näytelmätekstin ensimmäistä versiota oli ehditty vasta hetki harjoitella, kun kaikki harrastustoiminta loppui. Syksyllä 2020 päästiin aloittamaan harjoitukset uudestaan, ja ehdittiinkin saada jo paljon aikaan, kunnes talvella 2021 lähiopetus taas loppui, ja Musiikkiteatteri teki etänä sen, minkä pystyi: luki tekstiä ja harjoitteli lauluja.

Syksyllä päästiin taas näyttämölle, ja esityspäivätkin oli jo lyöty lukkoon, mutta monen asian summana ne jouduttiin perumaan. Mutta nyt: Viimein kaikki on hyvin. Sattumalta saatua esitetään kolme kertaa, perjantaina 11. maaliskuuta kello 19 sekä lauantaina 12. maaliskuuta ja sunnuntaina 13. maaliskuuta kello 14.

– Kyllä me olemme onnellisia ja helpottuneita, sanovat kaikki musiikkiteatterilaiset.

– Näytelmä on hieno, ja teemme sitä mielellämme, mutta on jo aika päästä eteenpäin.

Musiikkiteatterilaiset yleisessä saunassa. Kuva: Päivi Hirvojärvi.

Sattumalta saatua on Pasi Revon nimenomaan Pälkäneen Musiikkiteatterin porukalle kirjoittama näytelmä. Innoitus aiheeseen on saatu Juha Vainion teksteistä, ja Junnun lauluja näytelmässä kuullaankin monta, aina Kikan tunnetuksia tekemästä pikkutuhmasta Mä haluun viihdyttää -kappaleesta Junnun itsensä aikanaan levyttämän Sellaista elämä on -laulun pohdiskelevaan elämänfilosofiaan.

– Mikään Junnu Vainio -musikaali tämä ei kuitenkaan ole, vaan tapahtumissa käsitellään monia, hyvin isojakin, teemoja, kuten kuolemaa ja tietenkin rakkautta, Pasi Repo sanoo.

Näytelmän henkilökavalkaadiin kuuluu muun muassa keski-ikänsä paremmalla puolella oleva miesporukka, joka alussa on jokavuotisella matkallaan pohjoiseen. Tapahtumiin on saatu myös hiukan sadunomaisuutta, kun eräs miehistä, Huikkasen Masa, tapaa haltijan, joka ottaa tehtäväkseen sukupuuttoon kuolemassa olevan lajin, suomalaisen miehen, pelastamisen. Tästä tapahtumat saavat alkunsa, eikä niistä yllätyksiä tule puuttumaan. Isossa roolissa on myös kampaamo, hienommin Hair and Beauty salon, jossa kampaaja-Maire asiakkaineen pohtii omaa elämäänsä ja maailman menoa. Eikä unohtaa sovi yleistä saunaa, jota Helga ja Lyyti emännöivät. Entä miten käy nuoren parin, Emmin ja Nestorin, tanssilavalla alkaneen rakkaustarinan?

Minna Vuorinen-Ojanperä ja Mikko Kaipainen tanssin pyörteissä. Kuva: Päivi Hirvojärvi.

Sattumalta saatua -näytelmässä näyttelevät Päivi Hirvojärvi, Veikko Kahtola, Mikko Kaipainen, Teija Kari, Päivi Kosonen, Marjatta Saarinen, Juhani Sorrela, Arto Tuominen, Raija Vaaleri, Eveliina Virtanen ja Minna Vuorinen-Ojanperä. Bändissä soittavat Pasin ja Eveliinan lisäksi Ilkka Pohjalainen, Markku Kopra ja Timo Salo. Valoista vastaavat Jouni Ahlgren ja Jussi Inkinen. Lavastuksen ja puvustuksen on hoitanut ryhmä itse, tosin erikoiskiitos kuuluu Päivi Hirvojärvelle ja Arto Tuomiselle, jotka ovat rakennelleet näytelmään monenlaisia näppäriä lavastusratkaisuja. He ovat suunnitelleet myös mainosjulisteet. Kaikissa esityksissä on väliaika, johon kahvituksen on järjestänyt Pälkäneen Martat.

– Meillä on hieno, tiivis ja omalaatuinen porukka; yhdessä saamme paljon aikaan, sanovat kaikki musateatterilaiset kuin yhdestä suusta.

– Harjoituksiin on aina mukava tulla. Suuri kiitos siitä kuuluu Pasille, joka osaa ottaa meidät kaikki huomioon juuri sellaisena kuin olemme.

– Nyt meni kyllä niin hienosti, että otetaan vielä kerta kiellon päälle, Pasi huudahtaa. Pian näyttämöltä kuuluukin: “Kerran vielä pojat! Koo, nee…Janatuinen yksin jää, kun ei kukaan kuule nää, soittaa aamun koittoon omaa sävelmää.”

Päivi Kosonen