Tässä istumme Ykän kanssa Topin verstaassa talvella lähes 60 vuotta sitten. Pohdittiin, mitä nyt tehtäisiin elämässä samalla seuraten Topin jääkiekkomailojen valmistusta. Ykä oli lopettanut työt Yhtyneillä Valkeakoskella, ja minä olin saanut potkut Koskin lukiosta. Olimme tutustuneet edellisenä vuonna Paperituotteella, jossa olimme töissä. Aloimme soitella yhdessä ja perustimme kahden toijalalaisen kanssa kvartetin. Harjoiteltiin ohjelmistoja ja tehtiin tanssikeikkoja muun muassa yhtyneitten joulujuhlat ja Haka-Kerhon keskiviikkotanssit.
Teimme rohkean päätöksen. Metsäkukat ja satumaat oli nyt soitettu. Päätimme lähteä aavan meren tuolle puolen, Ruotsiin. Tukholman Vällingbystä löytyi asunto ja töitä muutaman kilometrin päästä kumitehtaalta. Pakkotahtinen työ alkoi maistua puulta. Kevätauringon alkaessa lämmittää, oli pakko hakea soittimet, haitari ja rummut kotoa Suomesta. Paluumatkalla Tukholmaan innostuttiin soittamaan laivan ulkokannella pikkutunneille asti solistina Viktor Klimenko.
Vuosien saatossa työpaikat vaihtuivat, myös bändit, joissa soitettiin. Pidemmän aikaa soitettiin Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ykköstrumpetistin Seppo Merisalon bändissä. Ykä jatkoi soittamista, minä palasin aina talvisin suorittamaan lukio-opintoja Valkeakoskelle. Ja sitten keväällä palasin taas Tukholmaan, joskus talvellakin aina yo-kirjoituksiin saakka ja niiden jälkeen vielä ympäri vuoden. Ykä ehti myös perustaa oman tanssibändin, joka sai säestää lukuisia suomalaisia huippusolisteja suomalaisten tanssipaikoissa Tukholmassa ja muissa kaupungeissa.
Mieleen on jäänyt pari erikoisempaa keikkaa. Irwin Goodman oli keikkakiertueella Tukholmassa ja muutamassa muussa kaupungissa ja olimme Ykän bändillä hänen säestysbändinänsä. Toisessa kädessä Irwinillä oli kitara ja toisessa iso Whisky-pullo. Keikan jälkeen Whisky-pullo oli tyhjä ja kitarassa jäljellä yksi tai ei yhtään kieltä.
Vuonna 1965 meillä oli juhannuskiertue Vaasan seudulla. Mainoksissa luki The Fintones suoraan Tukholmasta. Toisena bändinä oli Laila Kinnunen ja Armando Fugattsa. Onneksi saimme avuksi Suomesta kaksi entistä ja hyvää soittokaveria, jotka olivat tulleet kesätöihin Tukholmaan, saksofonistin ja trumpetistin, että uskalsimme ottaa keikkakiertueen. Oravaisten ulkoilmalavalla soitimme vuorotellen Laila Kinnusen kanssa. Ennen kuin Laila Kinnusen bändi sai lopetettua settinsä, ihmiset huusivat; Fintones, Fintones lavalle. Paikalla oli 6000 nuorta. Soitimme vähän uudempaa musaa, muun muassa Beatlesia. Loppukiertueella meillä oli solistina Pirkko Mannola. Ja seuraavalla keikkapaikalla olikin vastassa paikallinen painijoukkue ja ilmoitti: meillä päin on sitten tapana soitella vain tangoa, jottei mee sähköt poikki.
Palasin Suomeen keväällä 1966 ja Ykä jäi vielä muutamaksi vuodeksi Tukholmaan töihin ja soittamaan bändinsä kanssa. Ykän palattua Suomeen pidettiin yhteyttä ja Ykä kävi Mervin kanssa usein meillä kuukausijameissa jammailemassa tuttujen soittajien kanssa. Ja soitettiin yhdet Kostian Kievarin sunnuntaijamitkin.
Aina tavatessamme käytiin läpi, mitä oli taas löytynyt huutokaupoista, mitä uusia postikortteja ja Karjalakirjoja. Ykä oli varsinainen Karjala-asiantuntija. Ykältä sain monia kirjavinkkejä ja ennen kaikkea tietoa. Ehdittiin käymään porukalla Pälkäneen sieni- ja marjametsissä. Mieleen on jäänyt yksi marjareissu. Ykä pyysi puolukkaan ja kertoi tietävänsä tosi hyvän paikan. Totta oli. Saimme hetkessä monta ämpäriä puolukoita täyteen. Seuraavan päivän lehdessä kerrottiin, että alueella oli nähty karhuja. Onneksi emme tienneet. Ehdittiin ajella Ykän uudella moottoriveneellä Mallas- ja Pälkänevedellä ja käydä isommalla paatilla Tallinnassa.
Kun 20 vuotta sitten hankimme kesämökin Orivedeltä, on ollut aina mukava pysähtyä Ykän ja Mervin luona maailmaa parantelemassa. Ykän ja minun väliseni ystävyys kasvoi perheystävyydeksi ja on kestänyt vuosikymmeniä, kiitollisina sitä kannamme sydämissämme.
Kuinka moni onkaan saanut nauttia Ykän soitosta. Ykä oli harmonikkataiteilija sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän hallitsi kaikki musiikkigenret kansanmusiikista jazziin. Oli loistava yhtyemuusikko, joka osasi hoitaa solistien erikoisemmatkin toiveet ja innostaa soittokavereita varmoilla otteillaan.
Monet ovat saaneet soittotaitonsa Ykän opetuksessa. Ykä sai jopa minut innostumaan haitarin soitosta, kun jäin eläkkeelle: totesi, että kyllä vanhakin oppii, haitarinsoitto on parasta aivojumppaa ja dementian estolääke. Karjalainen huumori kukki aina, kun tavattiin. Huumorin pilke oli silmäkulmassa vielä viikko ennen Ykän lähtöä, kun puhuimme puhelimessa. Totesi, että jos jotain hyvää, niin ainakin näkö palasi toiseen silmään. Sovittiin, että keväällä jammaillaan, jos kaikki menee hyvin. Ykällä oli positiivinen elämänasenne loppuun saakka.
Mestarin harmonikka on vaiennut. Mutta Ykä ja hänen soittonsa elää aina mielessämme. Nyt ikävän ja surun keskellä tuntuu kuin harmonikkaan olisi jäänyt soimaan Ykän kanssa lukemattomia kertoja soitetun Kuolleet lehdet biisin viimeinen mollisointu. Mutta surusta ja kaipauksesta nousee kiitollisuus. Ja rakkaat muistot Ykästä alkavat soida duurisoinnuissa.
Uskon, että Ykä saa soittaa riemuiten ja sydämen kyllyydestä niin paljon kuin haluaa Jumalan taivaallisessa orkesterissa ja uudella harmonikalla. Näin luvataan Daavidin laulussa (Ps. 108:1–3, vanha käännös): Minun sydämeni on valmis, Jumala, Minä tahdon veisata ja soittaa, valmis on minun sieluni.
Kiitollisuudella Ykää muistaen,
Maija-Liisa ja Pekka Nummela
Yrjö ”Ykä” Tikka (1940–2022)
Saimme suruviestin 9.3.2022. Muusikko Yrjö Tikka, tunnettu harmonikan taitaja, on poissa.
Yrjö sai ensimmäisen haitarinsa 15-vuotiaana, josta alkoi elämän mittainen muusikon taival. Peli kävi käteen, soitto sujui ja maantie maittoi. Siitä tuli ammatti ja harrastus.
Ykä soitti pitkään muun muassa Eino Valtasen yhtyeessä. Yksi elämänvaihe oli 1960-luvulla Ruotsissa ja Tukholman seudun orkestereissa, esimerkiksi Fintones. Kotimaahan palattuaan hän soitti useissa tanssiorkestereissa ja säesti tunnettuja laulajia, kunnes perusti oman, Yrjö Tikan yhtyeen.
Myös jatsin harrastus oli vuosien varrella mieluista. Hänen kertomansa mukaan jazz toi oivalluksen, joka avasi soinnut ja soinnuttamisen merkityksen aivan uudelle tasolle. Ykä kävi laajan kaveripiirinsä jazzjameissa Helsinkiä myöden. Kotikulmilla jatsin harrastusta pidettiin myös yllä harvakseltaan muun muassa Pälkäne Jazz Combo -kokoonpanolla.
Ykä keikkaili oman yhtyeensä kanssa viimeisiin vuosiin asti, solistina velipoika Jermu. Lähes kaikki pälkäneläiset ovat joskus tanssineet Yrjö Tikan yhtyeen tahtiin tai kuunnelleet hänen haitarinsa sointia lukuisissa juhlissa ynnä muissa tilaisuuksissa ympäri pitäjän.
Viimeiseksi yhteiseksi keikaksi jäivät toritanssit kesällä 2019. Askel hidastui ja lyheni, mutta sormet juoksivat edelleen.
Erityisesti vuosien varrelta on jäänyt mieleen Ykän ehtymätön varasto kappaleita. Suoraan ulkomuistista käsittämätön määrä biisejä, laidasta laitaan ja pienellä muistelulla vielä lisääkin. Samoin on jäänyt mieleen se virnistys haitarin takaa, kun joku biisi on mennyt kylmiltään nappiin (ja se ilme, kun ei mennyt…). Ykän kanssa oli helppoa ja mukavaa olla tuurailemassa. Siitä vaan.
Ykä oli yksi Pälkäneen Elävän Musiikin Yhdistys Syke ry:n perustajajäsenistä. Hän oli aina mielellään mukana soittamassa konserteissa ja muissa riennoissa. Yrjölle luovutettiin 1994 Syke ry:n Soittajan selkänahka – väri nro 2. Syke jää kaipaamaan hyvää soittajaa ja myhäilevää huumorimiestä, jolla oli aina jotain mukavaa kerrottavaa.
Yrjöllä oli pitkä ura harmonikansoiton opettajana Valkeakosken Musiikkiopistossa. Myös pelimannimusiikki ja kansantanhujen säestys kuuluivat asiaan ja harrastukseen.
Postikorttien ynnä muiden keräily poiki oman antikvarialiikkeen 1980-luvulla, kuten myös mittavan kokoelman Pälkäne-aiheisia postikortteja. Karjalaisista juurista johtuen vanhat Karjalan kuvat olivat keräilyn kohteena. Niihin liittyen Yrjö ehti olla toisena tekijänä postikortteihin perustuvassa kirjassa Junalla Pietarista Kivennavalle. Saamme nauttia Ykän kuvista vieläkin Muistojen Pälkäne -Facebook-ryhmässä, jota hän viime vuosinaan ahkerasti kuvitti.
Ykä kertoi jo vuosia sitten, kuinka hän nautti eläkeläisenä olostaan. Sai vain harrastella.
Me sykkeeläiset ja soittokaverit otamme osaa läheisten suruun.
Ykä ja haitari jäävät soimaan muistoihimme.
Hannu Laaninen
